Juna Tallinnasta Jõhviin saapuu kello 09.19. Aurinko paistaa kauniisti. Sauna on ollut auki jo 20 minuuttia, mutta tässä paisteessa en mene suoraan saunaan, vaan katselen hieman ympärilleni. Repussani painavat eilen Tallinnasta ostamani saunajuomat. Matkalla Jõhvin rautatieasemalta saunaan ei ole yhtään kauppaa vaikka tekisi pienen mutkankin. Ja aamulla lähtiessäni Tallinnan aseman kauppa oli vielä kiinni.
Saavun saunalle kello 09.35. Pihalla mies kantaa polttopuuta saunaan sisälle. Se on hyvä merkki. Otan valokuvia ulkopuolelta. Astun sisälle ja erehdyn ottamaan täällä valokuvan. Lipunmyyjä alkaa heti tivata, miksi otan valokuvia. Saunan aula on yksityinen tila ja täällä pitää olla lupa kuvaamiseen.
Saan ostettua pääsylipun 4,91 euron hinnalla. Pahoittelen niin kovasti kuvaamistani, että unohdan kokonaan ostaa vihdan. Tätä kadun vielä seuraavanakin päivänä. Saan saunaemännältä avaimen ja astun pukuhuoneeseen.
Pukuhuoneessa on muutama eläkeläismies. Kahdella on keskustelu menossa. Toinen puhuu normaalisti, ja toinen huutamalla. En halua osallistua näin kovaääniseen keskusteluun. Riisun hiljaa vaatteeni ja käyn silmälasit päässä pikaisesti tutustumassa pesuhuoneeseen. Sitten vien rillini kaappiin, otan mukaani hatun ja istuinalusen ja palaan pesuhuoneeseen.
Pesuhuoneita on oikeasti kaksi. Ensimmäinen on hieman isompi, neliönmuotoinen. Siellä on puolet pesupenkeistä ja kylmävesisuihku. Toiseen pesuhuoneeseen on noustava kaksi porrasta. Siellä on kaksi suihkua ja lisää penkkejä. Yhteensä pesupaikkoja on 30 miehelle – siis yhtä monta kuin pukuhuoneessa kaappeja.
Saunaan on käynti ensimmäisestä pesuhuoneesta. Melkein heti oven jälkeen alkavat portaat lavolle. Lavoa kiertää penkki. Ovesta katsottuna vasemmalla puolella on iso kiuas. Se on jatkuvalämmitteinen ja kivet ovat näkyvillä.
Istun penkille. Löylyssä on jo pari miestä ja vähitellen tulee lisää. Istumaan mahtuu yhdeksän miestä vieri viereen. Ahdasta ei tunnu tulevan, sillä näin istuen voidaan vihtoakin. Osa miehistä vihtoo seisten ja osa jää jopa portaille vihtomaan.
Menen pukuhuoneeseen juomaan vettä. Täällä on lisäkseni kolme miestä. Kaikki ovat alasti. Kukaan heistä ei näytä juovan mitään. Yksi mies peilin edessä ajaa partaansa. Rohkaisen itseäni ja aloitan keskustelun:
– Minä vuonna tämä sauna on avattu?
Kaikki katsovat minua kummissaan.
– Ai mitä kysyit?
– Minä vuonna tämä sauna on avattu?
– Jaa… Kauan sitten. Siitä on aikaa.
– Eikö kukaan enää muista?
– Taisi olla 1948 tai 1949.
Ei oltu täällä juttutuulella. Miehet istuvat vain hiljaa paikoillaan. No, eihän pukuhuoneita jutteluun ole tarkoitettu. Menen takaisin löylyyn. Miehet seisovat lauteilla ja vihtovat. Monet ovat pukeutuneet hattuun ja hanskoihin. Tunnen itse niin alastomaksi ilman vihtaa ja hanskoja.
Seuraavalla tauolla saan keskusteluyhteyden paikallisiin. Istun hiljaa paikallani katsellen salaa muita. Kukaan ei näytä siltä, että uskaltaisin aloittaa keskustelun. Onneksi saunatoveri on rohkeampi ja aloittaa keskustelun kysymällä, mistä olen tullut. Tästä keskustelu alkaa ja kaikki miehet innostuvat puhumaan:
– Me tulemme tänne, kun aamulla on eläkeläisille halvat hinnat.
– Me olemme kaivosmiehiä, olemme tottuneet käymään saunassa.
– Tänne maksaa 3,51 euroa.
– Ajattele, että Kohtla-Järven saunaan maksaa viitosen kaikilta, eivät saa eläkeläiset alennusta.
– Täällä saunat lämpiävät puilla: Oru on puilla, Puru on puilla, Sompa on puilla… Vain Kohtla-Järve on kaasulla.
Saunassa kaksi miestä vihtoo seisten rukkaset kädessä ja hattu päässä. Täällä tapana on, että saunaan tullessa kysytään löylyistä. Kysyn venäläiseen tapaan:
– Täytyykö?
– No katso itse!
– Aha.
En pilaa vihtojien oloa liialla löylyllä, joten nousen lavolle istumaan. Hetken kuluttua miehet menevät pois ja tilalle tulee uusi mies. Hänen saunahattunsa lieri on taitettu ylöspäin. Hän istuutuu penkille ja alkaa vihtoa. Hänellä on kaksi vihtaa.
– Onkos tuo toinen oikein katajavihta?
– Onhan se. Kadaka!
– Onko hyvä?
– Очень хороший. Väga hea. Sehr gut.
– Tulin Suomesta tänne Jõhviin vain tutustuakseni saunaanne.
– Oletko saunaekspertti?
– En vaan saunaharrastaja.
Ihan yhtä hyvin voisin olla saunarakastaja. Jopa suomalais-venäläinen sanakirjani tietää, että saunan harrastaja on venäjäksi любитель бани. Yhtä hyvin tuo voisi tarkoittaa saunarakastajaa, sillä любить on suomeksi rakastaa. Venäjä on rakkauden kieli.
Juttelu jatkuu sekalaisilla kielillä. Mies lähtee lauteilla, mutta antaa katajavihtansa minulle.
– Anna takaisin kun olet vihtonut.
– Jos vain tunnistan sinut pesuhuoneessa.
Mies heiluttaa kättään ja menee pois. En minä tunnista ihmisiä kun olen täällä ilman laseja.
Katajavihta on mukavan pehmeä. Toiselta puolen se on vielä pehmeämpi, mutta se toinen puolisko onkin koivua. Kun lopetan vihtomisen ja menen pesuhuoneeseen, heiluttaa mies minulle kättään merkiksi. Palautan vihtani ja kiitän lainasta.
Tauolla utelen lisää saunoista:
– Mitä te puhuitte Kohtla-Järven saunasta?
– Kohtla-Järven sauna lämpiää kaasulla.
– Sitä minä en taida tietääkään. Missä se on?
– Sinne pääsee bussilla 28, 29 ja 4…
– En minä tiedä linjoja.
– No se on elokuvateatterin jälkeen. Alakerrassa on autokorjaamo ja yläkerrassa sauna.
– Siis onko se Kalevinkadulla?
– Kyllä.
– Siis Järven sauna. Minä luulin että se jo olisi suljettu.
– No luulisi niin! Ei siellä kukaan käy; alakerrassa korjataan autoja ja sieltä tulevat pakokaasut saunaan.
– Minä menen tänään Sillamäeen saunomaan.
– Sillamäen miehet käyvät täällä saunomassa.
Pukuhuoneessa kaikki miehet tuntuvat istuvan alasti – kukaan ei istu pyyhkeen päällä tai yritä peittää itseään pyyhkeellä. Miehet vain istuvat. Juomia ei ole juuri kellään. Yksi mies ottaa oluttölkin, mutta pitää sidä varmaan kaksi minuuttia kädessään ennen avaamista. Peseydyn, kuivaan ja puen vaatteet päälle.
Lähden palauttamaan avainta kassatädille. Hän alkaa tiedustella, missä kaikkialla olen käynyt saunomassa. Ja sitten pitääkin kertoa mielipiteeni tästä saunasta. No onhan tämä parempi kuin Tallinnan yleiset saunat! Minua pyydetään kirjoittamaan vieraskirjaan.
Aulan pöydältä löytyy A4-kokoinen vihko. Avaan sen ja etsin viimeisimmän merkinnän. Se on vuoden takaa. Raapustan vihkoon sekavia kyrillisiä merkkejä. Näiden merkitystä saavat tulevat saunatutkijat ihmetellä. Toivottavasti ei tullut paljon kirjoitusvirheitä.