Sillamäe on Viron 9. suurin kaupunki. Toki Virossa on yhdeksän maalaiskuntaa, jotka ovat suurempia, joten kunnista ja kaupungeista yhteisesti se on sijalla 18. Asukkaita on yli 13 000 ja kaupungissa toimii yksi yleinen sauna. Arkkitehtuuriltaan Sillamäen vanha kaupunki edustaa stalinismia. Samaa tyyliä edustaa saunakin. Sauna on rakennettu Giproaviapromin tyyppipiirustuksella numero A-156620. Samoilla kuvilla on rakennettu paljon saunoja Itä-Viroon (mm. Narvaan ja Kohtla-Järvelle) ja Venäjän sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
Haluan mennä saunaan ajoissa. Kenties pääsen sinne ensimmäisenä ja saan otettua teille valokuvan tyhjästä pesuhuoneesta. Kolmea minuuttia ennen saunan aukeamista kävelen sen ohi kohti kauppaa. Saunaan menee kaksi miestä vihtojen kanssa. En siis ainakaan ensimmäisenä sinne pääse. Käyn kaupassa ostamassa vettä ja pääsen saunaan minuutin yli yhdeksän.
Tiedän jo etukäteen, että rakennuksella on takanaan loistava historia. Yläkerrassa on ollut kaksi osastoa, toinen miehille ja toinen naisille. Nykyisin siellä on vain yksi osasto, ja sauna on auki eri sukupuolille vuoropäivinä. Sisäänkäynti on ollut alakerrasta. Alakerrassa on ollut lipunmyynti, vaatenaulakko, suihkuosasto ja kenties baari. Nyt siellä on vain kirpputori. Sillamäe on moderni kaupunki, ja käsittääkseni joka asunnossa on aina ollut kylpyhuone. Silti kaupungissa on ollut yleinen suihku. Käynti saunaosastolle on aina ollut päädyssä sijaitsevista portaista. Ennen niihin käytiin alakerran lipunmyynnin kautta, nyt käynti on päädyn ulko-ovesta.
Maksan kassalle pääsymaksun 4,50 euroa. Lähden kohti pukuhuonetta, mutta lipunmyyjä pyytää ottamaan kilven. Kassalla on useita pinoja läpinäkyviä muovikilpiä. Toisissa pinoissa kilpiä on ehkä 5-6, toisissa vain yksi tai kaksi. Otan korkeasta pinosta päällimmäisen kilven ja menen pukuhuoneeseen.
Pukuhuoneessa istuu kymmenkunta miestä alasti penkillä! Sauna on ollut auki korkeintaan kaksi minuuttia, mutta täällä nämä jo jäähdyttelevät. Miehiä tulee perässäni lisää. Pukuhuoneessa on muutamia pieniä loosseja. Oviaukon kautta pääsee toiseen pukuhuoneeseen, jossa on naulat seinällä. Katselen kilpeäni. Molemmilla puolilla lukee numero 3. Numero on kirjoitettu punertavaan tarraan tai teippiin. Päätän astua loossiin numero kolme ja valitsen siellä naulan numero kolme.
Laitan vaatteet naulaan, otan hattuni ja istuinaluseni ja lähden pesuhuoneeseen. Täällä miehet jo istuvat pesulla. Kuinkahan aikaisin tänne oikein tullaan? Käyn suihkussa. Nyt alkaa jännittää. Löylyhuoneen ovelle on enää viisi metriä. Mitä sen oven takaa löytyy? Tässä saunassa on alunperin ollut iso puilla lämpiävä kertalämmitteinen kiuas. Onkohan sitä vielä? Avaan oven ja kurkkaan sisälle.
Vasemmalla puolella on L-muotoiset porrasmaisetlauteet. Eri tasoilla istuu ja seisoo miehiä vihtomassa. Sauna on käytännössä täynnä eikä minulle ole istumapaikkaa. Viidellä sopivasti sijoittuneella miehellä saadaan lauteet tukittua niin, etten enää mahdu joukkoon.
Entä kiuas? Se on etuoikealla, ulkoseinällä. Avonainen kiuas on reilun metrin korkuinen ja se on suojattu jollain lautaisella seinämällä. Seinämän päällä on muovinen löylyastia. Kauha on puolentoista metrin pituinen ja se on pystyssä lauteita vasten. Kivet ovat siis näkyvillä, joten ei tämä voi kertalämmitteinen kiuas olla. Hormia ei näy, joten eiköhän tämä ole sähkökiuas. Iso se kuitenkin on, sillä löylyn laittamiseen tarvitaan tuo reilun metrin kauha. Olen pettynyt.
Miehet lauteilta lähtevät pois ja minulle vapautuu paikka ylimmältä tasolta. Se on niin leveä, että saan sinne nostettua jalkanikin. Ylimällä tasolla ei mahdu seisomaan. He, jotka haluavat vihtoa seisten, seisovat lauteiden porrasosuudella. He juuri tukkivat tien ylimmälle lauteelle ja sieltä pois.
Saunalaitokseen mahtuu noin 30 miestä ja nyt tämä on käytännössä täynnä. Melkein kaikki pesupenkit ovat varattuja. Todennäköisesti myös pukuhuoneessa naulat ovat varattuja. Menen omaan loossiini. Nauloja on kuusi. Kaikissa nauloissa roikkuvat vaatteet ja niiden lisäksi muovikilpi. Se olisi siis tarkoitus jättää naulaan?
Pääsen juttuun paikallisten kanssa. Keskustelu parhaiten onnistuu niiden kanssa, jotka ovat samassa kabinetissa kanssani. Keskellä pukuhuonetta olisi penkki, joka ei kuulu millekään kabinetille. Se on koko ajan täynnä alastomia ihmisiä, joten istun vain omassa loossissa. Pukuhuoneen peilin ääressä yksi mies ajaa partaansa. Seinällä olevat säännöt kieltävät parranajon, mutta en tiedä, koskeeko sääntö pesuhuonetta vai pukuhuonetta.
Juttelemme saunoista. Saan taas uutta tietoa lähiseudun saunoista. Sillamäen asukkaat kävivät ennen innokkaasi Sirgalan yleisessä saunassa, mutta nyt sekin on lopetettu. Sirgalan kylässä asuu vielä muutamia erakkoja. Kohta se autioituu täysin. Kun sitä saunaa ei enää ole, käydään nykyisin Johvin tai Kohtla-Järven saunoissa. Autottomat saunovat tässä sähkösaunassa.
Minua suuresti harmittaa kun en eilen ole tajunnut ostaa vihtaa. Eikä se tänäänkään vielä myöhäistä olisi ollut. Toki kuivan vihdan kostuttaminen vie aikaa, mutta nyt minua vain pidetään outona suomalaisena. Onneksi kaksi kabinetin miestä lainaavat minulle vihtojaan.
En viihdy tässä saunassa pitkään. Saan toki jutella miesten kanssa ja minulle lainataan vihtaa, mutta jotenkin ei vain huvita. Ehkä olen pettynyt siihen, että vanha kunnon muurattu kiuas on korvattu leivänpaahtimella? Käyn suihkussa. Niitä on kolme. Yksiotehanoja ei ole, mutta suuttimet ovat tallessa.
Miten tämä sauna on tällaiseksi muutettu? Pettymys! Kaupungin ympärillä kasvaa valtion koivumetsää. Tätä metsää valtio hoitaa ja harventaa. Matkalla näin metsässä kaadettuja koivuja. Ne oli jätetty maahan kompostoitumaan. Olisin löytänyt niille paremman sijoituskohteen. Ei se metsä siitä köyhtynyt olisi, sillä tässä paremmassa käyttötarkoituksessa puu olisi muuttunut tuhkaksi, joka on aivan yhtä hyvää metsälannoitetta kuin koivunrungotkin.
Yksityiset yhtiöt lämmittävät saunaa puilla. He tekevät lauteet sellaisiksi, että siellä voi seisten saunoa. Kaupungit säästävät erilaisissa kustannuksissa ja lämmittävät saunansa sähköllä. Kaupunkien johdossa ei taida olla saunan ystävää, joka ymmärtäisi tehdä lauteet oikeaoppisesti niin, että seisten vihtojat eivät tuki tietä? Eihän se käy päinsä, sellainen sauna voisi vaikka menestyä. Kaupungin saunojen ainoa virallinen tarkoitus on toimia halpana pesupaikkana niille, joilla ei muuta peseytymismahdollisuutta ole. Rikkaat, jotka haluavat nauttia saunasta, ajavat Jõhviin.
Lähden saunasta. Kun astun ovesta aulaan, huomaan ovessa kyltin: ”Ethän unohtanut kilpeäsi.” En unohtanut. Palautan sen kassapöydälle, jossa ei enää näytä olevan yhtään kilpeä.
Saunan jälkeen menen talon takapihalle kuvaamaan. Ja takapihalla on myös pysäköinninvalvojan koppi parin metrin korkeudessa ilmassa. Sieltä näkee hyvin parkkipaikan. Koppi on kiinnostavan näköinen, mutta minua kiinnostaa enemmän täällä näkyvät puulämmityksen jäänteet. Tuossa puoliympyrän muotoisessa osassa ilmeisesti on portaat, joista puut on kannettu toiseen kerrokseen. Onkohan tässä ennen ollut hissi?
Yht’äkkiä luokseni tulee mies harmaissa haalareissa. Hän tulee kysymään, mitä oikein valokuvaan. Saunaa kerro kuvaavani. Hän ilmeisesti on pysäköinninvalvoja. Lopulta saan tehtyä selväksi, mitä kuvaan ja miksi. Haalarimies ei tässä saunassa ole ikinä saunonut. Hänellä oli mökki läheisessä puutarhaosuuskunnassa ja siellä hän kävi saunomassa. En kerro teille keskustelumme kulkua, mutta yhden virkkeen voin häneltä tähän laittaa: ”Venäläisenä olen syntynyt ja venäläisen kuolen enkä tähän maahan juurru.”
Keskustelu on pitkä ja haluaisin jo pois. Onneksi jostain kävelee luoksemme joku mies, joka tervehtii pysäköinninvalvojaa. Pääsen lähtemään. Lähden niin pikaisesti, että pysäköinninvalvojan maja jää kuvaamatta. Kävelen kolmen sadan metrin matkan kohti hotellia ja mietin, oliko tuo pysäköinninvalvoja humalassa.