”Liettuassa ei ole yhtään sellaista vanhaa kunnon yleistä kaupunkisaunaa kuin esimerkiksi Helsingissä sauna Arla”, sanoi Mikael minulle, kun ilmoitin tulevani tutustumaan Liettuan saunoihin. Olen Liettuan toiseksi suurimmassa kaupungissa, Kaunasissa, Mikaelin kanssa kävelemässä kohti saunaa. Kaunasissa pitäisi olla kaksi oikeaa yleistä saunaa. Toinen niistä on Pirties gaiva. Se sijaitsee aivan vanhan kaupungin lähellä.
Mikaelin kännykässä on kartta, johon sauna on merkitty. Suunnistamme kartan perusteella sivukujalle ja löydämme oikean rakennuksen. Täällä toimiikin Helvetin enkelit… Olemmekohan oikeassa paikassa? Kierrämme rakennuksen. Pääkadun varrella kyltissä lukee viskibaari. Seuraavaksi lukeekin pirtis. Löytyi!
Isossa rakennuksessa suunnistetaan hieman. Lasin takana on nainen, joka on sitä ikäluokkaa, että venäjä on ainoa yhteinen kieleni hänen kanssaan. Hän myy meille liput ja vihdat ja vastineeksi saamme muoviset läpyskät. Mitä näillä tehdään? Luukun vieressä on ovi, jonka lukijaan muovikortti näytetään. Ovi aukenee, ja astumme saunan eteiseen. Nainen seuraa perässä, sillä täällä vihdat ovat. Palautamme liput heti hänelle ja otamme vihdat.
Pukuhuone on suuri. Kaapeissa suurin numero on 72. Kaapit kiertävät pukuhuoneen seiniä. Keskellä on puiset pirttipöydät penkkeineen. Aivan keskellä on tolppa kannattelemassa rakennusta. Tolpan ympärillä on akvaario, jonka kaloja seuraamme. Kulmassa yhden kaapin päällä on lintuhäkki, jossa pieni lintu meille visertää. Arvioin pukuhuoneen kooksi 100-120 neliömetriä.
Valitsemme kaapit ja riisumme vaatteemme. Pesuhuone on pitkulainen. Yhdellä seinällä on seitsemän suihkua. Sen vastakkaisella seinällä on penkki, johon laitamme pesuvatiin vihdat. Suihkujen ja penkin välissä on vielä keskelläkin penkkejä pesua vartenn. Sauna on huoneen toisessa päädyssä.
Sauna on tehty oikeaoppisesti isoista hirsistä. Kyllä, massiivisen betonirakennuksen sisälle on tehty hirsimökki. Itse löylyhuone on suunnilleen samankokoinen kuin vanhempieni hirsinen kesämökki: noin neljä kertaa kuusi metriä. Tänne mahtuu miehiä löylyttelemään. Porrasmaisia lauteita on kolme kappaletta, jokainen kolmisen metriä pitkä. Tasoja on 3-4 ja kaikki eivät istu ylälauteella. Korkeutta saunalla on lähes kolme metriä. Ylin laude on noin 170 cm:n korkeudessa.
Ovea vastakkainen seinä saunassa ei ole tehty hirsistä. Seinä on ikäänkuin kasattu isoista sahatuista kivistä. Laastia ei näy, joten ehkä ne eivät ole laattoja vaan oikeita harkkoja. Kivien pituus on ehkäpä metrin ja korkeus 20-30 senttiä. Seinässä on kaksi luukkua, joten ymmärrämme, että seinän taakse on muurattu kaksi kiuasta. Kaksi kiuasta saunassa!
Hetken kuluttua saunaan tulee mies, joka näyttää meille ensikertalaisille, miten löylyä laitetaan. Hän avaa kiukaan luukun ja pienellä astialla laittaa muutaman kerran löylyä. Mies ottaa lipun, metriseen salkoon sidotun pyyhkeen, jolla huitoo ilmassa löylyn tasaiseksi. Istun juuri kiukaan vastakkaisella seinällä (siis 5-6 metrin päässä kiukaasta) ja joudun laskeutumaan alemmaksi istumaan – niin kova on löyly. Rohkaisen mieleni ja aloitan keskusten kielellä, joka ei kummallekaan ole äidinkieli:
– Miksi tässä saunassa on kaksi kiuasta.
– Ei täällä ole kahta kiuasta. On vain yksi kiuas, mutta siinä on kaksi luukkua.
– No on iso kiuas. Paljonkohan siinä oikein on kiviä?
– Oikein paljon! Oikein, oikein paljon. Ehkäpä viisi tonnia?
– Ohhoh.
Joo, tuo viisi tonnia on arvio kiuaskivien määrästä. Päälle vielä kiukaan seinät ja muut muuraukset. Kiukaan kokonaismassa saattaa hyvin olla 30 tonnia! Älkää epäilkö tätä; Latviassa tyypillinen yleisen saunan kiuas kuulemma painaa 15 tonnia vaikka kiuaskiviä olisi vain kolme tonnia. Tämä varmaankin on suurin näkemäni ja kokemani kiuas – eikä ole löylyhuonekaan pienimmästä päästä.
Lähdemme Mikaelin kanssa altaaseen. Hirsisen saunarakennuksen ulkopuolella on yksi huone täytetty vedellä. Nousemme tikkaat sinne ja laskeudumme kylmään veteen. Kyllä tekeekin hyvää kuuman saunan jälkeen!
Pukuhuoneessa on hyvä antaa mielen ja kehon levätä. Yhdessä kulmassa on laudoista tehty näkösuoja. Sen takaa avautuu tiski, jossa myydään juomia. Jääkaappi on täynnä vesiä, mutta ne ovat paikallisia. Borjoamia ei ole myynnissä! Tilaan saunateen. Se ei ole talon oma sekoitus, vaan kaupasta ostettua valmista saunateesekoitusta, jota mukiin laitetaan. Liettuassakin on siis myynnissä teepaketteja, joiden päällä lukee vain saunatee (pirties arbata). Tiskin edessä tarvitaan näkösuoja, jotta mahdolliset miespuoliset tarjoilijat eivät näkisi pukuhuoneeseen naisten saunapäivänä. Liettuassakaan ei ole tapana pukuhuoneessa vilvoitella pyyhe päällä.
On aika mennä jälleen löylyyn. Vihtakin on jo käyttövalmiina. Sitten altaaseen ja pukuhuoneeseen levähtämään ja nauttimaan vesiä, Daridaa ja Borjomia. Seuraavalla kerralla saunassa onkin jo mielenkiintoista seuraa.
Joukko miehiä marssii löylyhuoneeseen. Heillä on mukanaan yhteensä kolme pesuvatia, kaikissa vihdat. Kukaan ei tule huomauttamaan, ettei löylyhuoneeseen saa tuoda vettä. Miehet valitsevat sen lauteen, jossa on vain kolme tasoa. He pyytävät siellä istuvia miehiä vaihtamaan paikkaa. Lauteet kastellaan. Yksi miehistä käy makaamaan ylimmälle tasolle. Toinen alkaa hakata häntä kahdella eri vihdalla. Kolmas odottaa vuoronvaihtoa: yksi vihtoja ei pysty koko proseduuria suorittamaan.
Miehille selviää, että saunassa on ulkomaalainen. Kerron heille olevani Suomesta ja tulleeni Liettuaan vain tutustumaan yleisiin saunoihin. Tämä herättää ihmetystä. Suomalaiset vieraat yleisessä saunassa ovat aina pidettyjä. Minulle tarjotaan vihtominen!
Kun liettualaiset tuttavat on vihdottu, pyydetään minut vihdottavaksi. Mikä kunnia! Lauteet kastellaan perinpohjin letkulla. Löylyä laitetaan. Vihdat tuodaan valmiiksi. Käyn makaamaan lauteille. ”Sano heti jos polttaa”, sanoo mies. Polttaa jo valmiiksi. Minut kastellaan vedellä. Sitten alkaa vihtominen. Tai niin luulen. Yhtään iskua en tunne. Vihdalla isketään erittäin kevysti, ei se varmaan edes koske ihoani. Siitä huolimatta en tunne kuumuutta yhtään selässäni. Jalkoja vain polttaa. Minua kastellaan vedellä.
Vihtoja vaihtuu toiseksi, ja ilmeisesti myös vihdat. En ole kysynyt, mitä vihtoja on käytössä. Puheesta on selvinnyt, että tamminen on paras. Kun vihtoja vaihtuu, alkaa hakkaaminen. Nyt on iskuissa voimaa! Yksikään lyönti ei satu. Tunnen saaneeni kunnon iskut. Polttaa niin, etten enää voi maata. Pakko nousta. Vihtominen lopetetaan lyhyeen, sillä tässä maassa minua ei haluta polttaa. Mahtava kokemus!
Vihtomisen jälkeen lepäsin hetken, join vettä ja peseydyin. Pesussa käytin toki omaa latvialaista appelsiinisaippuaa. Olin jo valmistautunut pukeutumaan, kun vihtamiehet pyysivät minut takaisin pesuhuoneeseen. Saisin vielä pesun!
Miehillä oli teollista saippuaa ja todella iso pesusieni. Karhea sieni saippuoitiin erittäin hyvin. Mistähän tällaisia sieniä saa? Mies kertoi, että oikeasti sieni olikin pala öljynkeräysmattoa! Toivottavasti käyttämätöntä. Pesun jälkeen piti katsoa selkää peilistä: kyllä se punainen oli.
Loppujen lopuksi tämä on aivan mahtava sauna. Tällainen yleisen saunan pitääkin olla! Latviassa tällaista saunaa ei olisi, sillä täältä puuttuu mahdollisuus vilvoitella ulkona. Lisäksi sauna varmasti on meluisa vilkkaana iltana. Täällä kuitenkin on tilaa vihtoa ja löylytellä.