Liettua

Liettua, Kėdainiai pirtis

Kėdainiain kaupunki sijaitsee Kaunasin lähellä. Asukkaita on noin 26 000. Juna vie kolme kertaa päivässä Vilnaan. Kaupungissa toimii kurkkujen säilömistehdas. Sen näimme matkan varrella. Paikallisesta kaupasta ostamme oman kaupungin hapankurkkuja saunaevääksi.

Yleisiä saunoja on yksi. Kukaan ei tunnu tietävän sen valmistusmis- tai avausvuotta. Rakennus on pienehkö, omakotitalon näköinen ja kokoinen. Se sijaitsee isojen kerrostalojen takana laajan pysäköintikentän kulmassa.

Nousemme portaat ylös ja avaamme oven. Pienessä eteisessä on tuoleja, joilla istua. Hämärässä sivuhuoneessa on mies, joka tulee juttelemaan. Esittäydyn taas suomalaiseksi saunakerääjäksi – siis sellaiseksi ihmiseksi, joka kiertää eri saunoja. Kerron tulleeni tällä kertaan kiertämään Liettaan. Hän toivottaa minut tervetulleeksi venäläiseen saunaan. Ei tainnut mennä esittäytyminen kaaliin, sillä isäntä alkaa kertoa suomalaisen ja venäläisen saunan eroista. Täällä venäläisessä saunassa laitetaan löylyäkin!

Ostamme liput. Sauna on pieni ja yksityinen, joten tehokkuus on pitänyt maksimoida. Tunnin lippu maksaa neljä euroa. Lisätunnit ovat euron kappaleelta. Meille varmaan riittää kaksi tuntia.

Saamme avaimet. Pukuhuoneessa lukollisia kaappeja on kymmenen ja lisäksi muutamia lukottomia. Ei tähän kuitenkaan kymmentä ihmistä mahdu yhtäaikaa pukeutumaan. Niin ahdas on tämä kulmikas tila. Mies vie meidät pesuhuoneeseen. Suihkuja on kaksi ja niihin saa vedettyä verhon eteen. Pesuvadit on pestyjä, mutta desinfiointiainetta on pullossa, ja sillä saa vielä pestä niitä lisää. Mitäpä me pesuvadilla, kun vihtaa ei ole. Tähän aikaan vuodesta ei vihtoja saa enää saunastakaan.

Löylyhuoneessa humisee. Lauteet ovat portaat, jälleen kolmetasoiset. Lauteet kaareutuvat niin, että joka istuimelta on hyvä näköala kiukaaseen. Kiuas on kunnollisen kaiteen takana. Välillä kiuas hiljenee ja välillä alkaa taas humista.

Tässä saunassa pääsee ulos vilvoittelemaan. Ensin saunasta pesuhuoneeseen, sitten pukuhuoneeseen, sitten aulaan, lipunmyyjän pimeään huoneeseen ja siitä ulos. Terassi on yhtä iso kuin itse rakennus. Se on suojattu joka puolelta lauta-aidalla. Aita on säleikkö, joten valoa pääsee läpi. Istumiseen on isoja puupöllejä ja pöytänä on vielä isompi pölli. Mikä puu näin paksuksi edes kasvaa? Terassin reunamalla on seinällä punainen kaappi, jossa on tarvittavat punaiset välineet: lapio, kirves, vasara ja jotain muuta. Näillä tulipalo taltutetaan. Sammutinta ei ole, vaan sen paikka on tyhjä.

Tässä vaiheessa iltaa alkaa saunassa haista valkosipuli. Täällä ei kai myydä valkosipulilla marinoituja leivänpaloja, joten emme sellaisia ole nauttineet. Saunan tuoksu tulee löylyvedestä. Sisään astuu mies, jolla on pullossa lisää nestemäistä valkosipulia. Hän kaataa sitä hieman löylyveteen ja lyö kiukaalle. Terävä löyhkä täyttää täyttää koko saunan.

Kolmen hengen seurueemme herättää huomiota ja juttelemme joidenkin kanssa. Näen vanhan miehen ja aloitan hänen kanssaan keskustelun venäjäksi. Hän kääntää heti kielen englanniksi. Hän on kuullut, että puhumme keskenämme englantia, joten ei nyt käytetä valloittajien kieltä. Hän alkaa kertoa näkemystään siitä, miten itämeren maissa käytössä oleva sana ”pirts” tai ”pirtti” on siirtynyt englannin kieleen muotoon ”birth”.

Isäntä haluaa opastaa meidät suolan käyttöön. Jonavan saunassa sanottiin, että kunnollinen suola tekee ihon punertavaksi. Ei tee, sanoi saunaisäntä. Paikalla on myös eläkkeellä oleva saunottaja, joka meitä opastaa. Isäntä tuo meille muoviset kertakäyttömukit täynnä suolaa. Kyllä, muki jokaiselle! Koko muki käytetään yhteen mieheen. Mutta me kaikki olemme niin hoikkia, että suolaa kuluu vähän!

Suolaa käytetään vasta viimeisissä löylyissä. Ensin mennään hetkeksi löylyyn, jotta iho kastuu. Sitten pesuhuoneeseen, jossa suola hierotaan iholle. Suolaa ei hierota kovasti hankaamalla, ettei iho mene rikki. Hierotaan vain kevyesti. Kolmeen hoikkaan mieheen riittää kaksi mukillista suolaa. Mikael vastustelee, mutta pakko sitä on käyttää, kun on isäntä tuonut. Kun suola on levitetty, mennään saunaan. Täällä istutaan muutamia minuutteja. Sitten suihkuun. Ja lopulta iho on pehmeä kuin baby. Hunajaa ei isäntä meille sentään tuo.

Olemme jo reilut kaksi tuntia kylpeneet. Nyt on lähdön aika. Otan kameran ja napsin muutamia kuvia. Pyydän ottaa kuvaa isännästäkin. Hän suostuu ja menee heti istumaan penkillä olevan alastoman miehen viereen. Mies vastustelee, mutta isännän pyynnöstä suostuu kuvaan. Kuva otetaan ja isäntä kysyy mieheltä: ”pelkäätkö, että kuva tulee internettiin?” Selvä, ei julkaista. Isäntä ottaa vielä hyllystä vieraskirja ja antaa sen minulle. Kirjoitan siihen monta riviä tekstiä muistaakseni suomeksi.

Tässäkin saunassa olemme kyselleet muista saunoista. Yksi on ihan lähellä. Kävelemme sadan metrin päähän sivukujalle. Kyllä tämä on sauna! 1950-luvun rapattu tiilirakennus stalinistista uusklassismia. Kolme kaarta ja kolmionmallinen pääty kadullepäin. Kaunis, valkoinen rakennus. Ja kyllä, olen nähnyt täsmälleen samanlaisen saunarakennuksen Virossa. Tälle ja Viron vastaavalle saunalle yhteistä on, että molemmat ovat lakkautettuja.

Jatkamme matkaa yksityisautolla. Kuljettajamme poikkeaa matkan varrella erääseen tuhannen asukkaan pikkukylään. Kauppa on vielä auki. Hieman kyselyä myyjältä ja asiakkailta. Kyllä täällä on sauna! Kävelemme eri teitä, mutta tulkkimme unohti jo reitin. Vastaan tulee mummo, ja hänelle esitetään lisäkysymykset. Löydämme saunarakennuksen. On lauantai ja sauna on ollut auki. Pihassa on auto ja polkupyörä ja sisältä kuuluu siivouksen äänet. Ovet ovat säpissä emmekä pääse sisälle. Tämän saunan kokeminen jäänee ensi kertaan.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.