Aamulla lähden ajamaan raitiovaunulla. Tarkoitus on kuvata yksi satavuotias jo toimintansa lopettanut yleinen sauna. Kuvaaminen onnistuu hieman huonosti, sillä aurinko paistaa kuitenkin väärästä suunnasta. Koska on kuuma päivä, ostan kioskilta pullon vettä ja hieman juttelen myymässä olevan rouvan kanssa.
– Mistä olet kotoisin kun puhut noin kaunista venäjää?
– Suomesta.
– Mikä saa sinut tulemaan tähän meidän kaupunginosaamme? Kävitkö panimoa katsomassa?
– Kävin, mutta tulin saunan vuoksi. Olen saunakeräilijä ja tässä Pohjoiskadulla on vanha lopettanut sauna. Sitä kävin katsomassa.
– Saunakeräilijä? Sellaisesta en ole kuullutkaan! Tässähän on lähellä myös Mäntykadun sauna…
– Tiedän, kävin siellä kolme vuotta sitten.
– Se nyt remontoitiin.
– No sehän hienoa. Tapasin omistajan vuosi sitten ja hän sanoi remontoivansa, jos vain saa rahaa.
Palaan majapaikkaani. Väsyttää kovasti. Nukun kahden tunnin päiväunet. Herään ja ihmettelen miten kello voi olla 16.32. Miten olen voinut nukkua iltapäivään. Bussini lähti yhdeksältä, mutta olikohan se tänään vai huomenna? Sitten vasta tajuan, etten ollut yön yli nukkunutkaan.
Päätän lähteä Bauskankadun saunaan. Soitan ja varmistan, että se on auki. Menen pysäkille. Ratikka 10 kulkee vain 2-3 kertaa tunnissa, joten joudun hetken odottelemaan. Ostan odottaessani ison vesipullon saunajuomaksi, jos vaikka saunassa ei myytäisikään. Saunan kassalla maksan pääsymaksun 10 euroa. Jääkaapissa näyttää olevan pieniä pulloja Borjomia, mutta ei yhtään isoa vesipulloa. On se sentään hyvä, että ostin pulloni kioskilta.
Astun pukuhuoneeseen ja otan seinältä avaimen kaappiin. Pukuhuoneessa on aina telkkari auki. Tänään katsellaan jalkapalloa. Riisun vaatteeni, otan vihdan, hatun ja avaimen ja astun pesuhuoneeseen. Vati pinosta, ja vihta likoamaan. Avain piiloon vadin alle. Otan oven vierestä vanerilevyn ja astun saunaan, jonka ovi on jo valmiiksi auki.
Iso lavo on muutaman portaan päässä. Lavo on tehty leveistä terassilankuista ja on muodoltaan monikulmio. Lavolla on seinässä räppänä, joka on auki. Muutama vanha mies istuu ja vihtoo. Alhaalla penkillä istuu mies joka laittaa meille löylyä. Ensin monta pientä kaupallista kiville ja luukku kiinni. Sitten aletaan viskaamaan pieniä kauhallisia seinille ja lauteille. Meinasin jo huutaa, että lavon pitää olla kuiva, mutta maltan mieleni. Lämmittelen vähän ja käyn altaassa vilvoittelemassa. Menen pukuhuoneeseen juomaan. Telkkari pauhaa edelleen jalkapalloa. Otan kaapista vesipullon ja hörppään. Voi, kuinka kamalaa vettä! Miksi ostinkaan veteni kioskilta.
Saunassa sama meno jatkuu. Mies istuu alhaalla ja lyö löylyä. Ylhäällä miehet vihtovat. Nousen ylös. Lauteille nousee vanha mies joka pyytää, ettei hetkeen laitettaisi löylyä. Hänen lähdettyään alhaalla istuva hoikka mies laittaa lisää löylyä. Kyllä on mukava vihtalöyly! Sitten koneenkäyttäjä ottaa vanerinsa ja nousee ylös. Ylhäällä hän huitoo vanerilla joka miehen edessä paremmat löylyt. Kiitos. Tässä vaiheessa alan jutella. Kerron olevani saunakeräilijä. Vastaus on lyhyt: ”selvä”. Täällä ei tämä titteli aiheuta ihmetystä.
Menen ulos vilvoittelemaan. Ensin on lepohuone, jossa on pehmeät kernipenkit ja seinillä maalauksia. Kello on valmistettu Valko-Venäjällä. Tämän huoneen jälkeen pääsee ulos. Oven vieressä on lappu, jossa pyydetään käyttämään pyyhettä. Mitä? Mehän olemme Latviassa! Ainahan täällä vilvoitellaan alasti. Ulkona voi istua penkillä tai mennä hirsiseen huvimajaan, joka on kyllä hieman vinksallaan. Katselen ulkona ympärilleni, mutta halkopinoja ei näy missään. Tämä taisikin olla kaasulämmitteinen sauna. Ilmankos löyly tuleekin niin äkkinäisesti…
Saan lopulta saunasta juttuseuraksi Viktorin ja Gennadin. Heidän kanssaan alan muistella Riian entisiä saunoja. Kerron heille tutkimuksistani ja kerron vanhoista saunoista sijainteja ja rakentamisvuosia.
– Kävin tänään katsomassa Maitokadun saunaa
– Aah, Maitokatu! Vieläkö sekin toimii?
– Ei toimi enää. Mutta rakennus on. Milloinkas Pushkinin sauna lopetti?
– Se loppui jo Neuvostoaikana, ehkä 30 vuotta sitten.
– Kävin tänään katsomassa myös Pohjoiskadun saunaa. Se loppui kymmenisen vuotta sitten.
– Missä se on?
– Lähellä panimoa, Punaisenjoen kaupunginosassa.
– Ai se on siellä. Ei me siellä käyty. Me ollaan aina asuttu täällä. Asun tässä lähellä 300 metrin päässä. Gennadi asuu kaukana, peräti 500 metrin päässä.
Pakko käydä pesulla, että ehdin lähteä saunasta ennen sulkemisaikaa. Otan saippuani, partahöyläni ja sutini. Viktor ja Gennadi toteavat minun menevän kaunistautumaan. Kyllä vain!
Kassa suljetaan yhdeksältä. Sitä ennen menen tiskille ja ostan tuopillisen Piebalgan olutta. Sitä siemailen kuivatessani ja pukiessani. Miespuolinen saunottaja jää sulkemaan ovia ja siivoamaan. Saunan omistaja on romani, mutta häntä en tällä kertaa tapaa.
Lopputulos? Ihan sama kuin viimeksikin, tämä on yksi Riian parhaista yleisistä saunoista. Löylyssä ei ollut mitään moittimista. Juttuseura oli mukavaa. Altaassa vesi oli kylmää. Ja puhdastakin tuli.