Matkustan bussilla melkein kaupungin laidalta melkein toiselle laidalle. Matkassa kestää tunti ja vähän päälle. Jään pois poliklinikan pysäkillä ja kävelen katsomaan lakkautettua saunaa. Täällä kylvin vuonna 2014.
Muistelu jääköön ja kävely jatkukoon. Ostoskeskus ja taverna. Menen ensin valkovenäläistä kosmetiikkaa myyvään liikkeeseen ostamaan Supermies-shampoota. Myyjä alkaa kysellä taustaani. Turisti Bolderajassa on kummajainen. Myyjätär kertoo itsekin tulevansa saunaan kunhan saa liikkeensä kiinni.
Sitten onkin Olutlinna. Siellä myydään vain elävää olutta, siis suodattamatonta ja pastöroimatonta. Valitsen erään latvialaisen merkin. Myyjä ottaa tyhjän pullon, asettaa sen hanan alle ja antaa oluen täyttää pullon. Korkki kiinni. Etikettiä ei tähän pulloon saa. Tässä kaupassa ei myydä tölkkejä tai valmiiksi täytettyjä pulloja. Ruokakaupasta haen valkovenäläistä kivennäisvettä siltä varalta että saunassa ei juomia myytäisi.
Matkalla saunaan kävelee lähelläni nuori ja kaunis nainen. Samaa matkaa kävelemme, mutta sanaakaan emme sano. Saunaanhan hän menee. Otan esille kamerani ja alan kuvata saunaa. Tunnen luissani, kuinka nainen kertoo saunassa oudosta valokuvaajasta. Rakennus on hieno esimerkki 1950-luvun alun stalinistisesta uusklassismistaa. Sauna on rakennettu samalla kun koko asuinalue ja viereinen silikaattitiilitehdas. Baltiassa on enää hyvin harvoja tämän tyylin saunoja käytössä, useimmat ovat suljettu. Onkohan sauna sisältäkin 1950-luvun tyyliä pahasti rapistuneena?
Avaan oven ja pääsen aulaan kello 16.47. Ei rapistunutta vaan kaikki on kunnossa. Laastia ei ole pudonnut seiniltä. Vasemmalla on sohvat ja telkkari. Oikealla on kassaluukku. Hyllyt ovat täynnä erilaisia pulloja. Täällähän on hyvä valikoima saunajuomia. Myös omat suosikkini ovat valikoimassa.
Menen ostamaan lippua ja myyjä alkaa heti tenttaamaan.
– Valokuvaatko kaikki paikat joissa käyt?
– En! Valokuvaan vain saunat, joissa käyn. Olen saunakeräilijä.
– Ai keräilijä! Mistä olet tullut?
– Suomesta. Olen käynyt jo 50 yleisessä saunassa.
Lipunmyyjä ottaa maksun, yhdeksän euroa ja opastaa minut ovelle, jossa lukee viriesu (opi latviaa Villen kanssa: miehille).
Pukuhuoneessa kaappeja on 30. Ne eivät ole mallia lattiasta kattoon vaan sellaisia puolikorkeita. Ovissa on lukot, mutta kukaan ei tunnu kaappiaan lukitsevan. En lukitse minäkään. Käy vielä vaikka niin, etten saa enää ovea auki.
Pesuhuoneessa on kymmenen kahden hengen penkkiä. Suihkuja on kaksi. Lisäksi on kylmävesisuihku, jossa vettä saa kahdesta suuttimesta; päältä ja sivulta. Otan pinosta muovivadin ja laitan tammisen vihtani siihen likoamaan.
Saunaan käydään kapeasta ovesta. Kiuas on heti oikealla melkein ovessa kiinni ja se on muurattu kattoon asti. Nousen portaita ylös pari askelmaa lavolle. Tässä siis ollaan puolen metrin korkeudessa lattiasta. Kiukaan takana on vielä toinen lavo pari askelmaa korkeammalla. Matalalla lavolla on kaksi penkkiä ja korkeammalla yksi. Penkille mahtuu aina 2-3 miestä istumaan. Kiuasta vastakkaisella puolella on ikkuna, joka on raollaan. Kun pääsen istumaan, minulta heti kysytään, miksi minulla ei ole vihtaa. No, ei sitä kuivana voi käyttää, vaan sitä pitää ensin hieman pehmittää.
Ensimmäiset löylyt on otettu ja lähden aulaan vilvoittelemaan. Lipunmyyjä tulee heti luokseni kertomaan, että täällä pääsee ulos. Hän näyttää minulle biljardihuoneen, tupakointihuoneen ja oven ulos. Ulkona terassilla makaa jo tapaamani nuori nainen pyyhe ympärillään.
Alamme jutella saunoista. Daria kertoo, kuinka Jaroslavin oblastissa Venäjällä on hyvä yleinen sauna.
– Mikähän see kylän nimi oli… Kissa Matroskin…
– Prostokvashinon kylä?
– Joo, mutta se lehmä… kissa Matroskinin lehmällä on melkein sama nimi kuin tällä kylällä, jossa on hyvä sauna.
En minä muista Matroskinin lehmän nimeä venäjäksi. Suomeksihan se on Mirri. Lähdetään löylyihin. Hyvän saunan sijainti jää odottamaan.
Otan vadista vihtani ja astun kuumaan huoneeseen. Löylykauha on metallinen putki, johon on hitsattu pohja. Vetoisuudeltaan se on desilitran. Kahva on noin 20-senttinen metallitanko. Avaan luukun ja laitan löylyä pienen tipan kerrallaan noin 20 kertaa. Sitten istun ylätasolle ja alan vihtoa varpaitani. Vihtominen aloitetaan aina jaloista.
Täällä ei ole kylmävesiallasta, joten menen ulos jäähdyttelemään. Daria on jälleen ulkona makaamassa. Hän juo miesystävänsä Zbignevin kanssa teetä. Termospullossa on mustaa teetä, sokeria ja sitruunaa. Daria kertoo, että löylyt ovat naisten puolella vähissä. Piti 27 kertaa laittaa vettä ennen kuin mitään tuli.
Zbignev tulee saunaan Plavniekistä. Aivan, hänen matkansa bussilla kestää tunnin suuntaansa! Hän asuu aivan Riian uusimman ja hienoimman saunan naapurissa. Miksi hän ei käy siellä? Zbignevin mukaan Plavniekin saunassa on kuivat löylyt. Olen aivan samaa mieltä.
Saunan siivojatar on ulkona näpelöimässä kännykkäänsä. Hän kertoo, että takapihalla oleva kivitalo, jossa on erittäin korkea savupiippu, on kattilahuone. Siellä saunavesi lämmitetään puilla. Käännän päätäni vasemmalle ja näen viereisellä tontilla olevan kaupungin lämpölaitoksen. Saisihan tuostakin lämmintä vettä ja matka olisi sama kuin omaan voimalaan. Omavaraisuus on kunniassa.
Kävelen takapihalle ja näen isoja halkopinoja ja isoja kiuaskiviä. Kuvassa on kivikasan päällä tossuni kokoa 45. Yhden pinon takana on lämmittäjä käärimässä sätkäänsä. Hän sanoo, ettei tänne saa tulla. Palaan takaisin Darian luokse ihmettelemään, kuinka salaiseksi on nykyisin mennyt saunanlämmitys.
Mutta se Jaroslavin oblastin sauna.
– Ei kai sen Matroskinin lehmän nimi ollut Tr Tr Mitja?
– Ei ollut.
Ei selvinnyt vieläkään. Ja kyllä minä sen tiesin, että Tr Tr Mitja on traktori. Takaisin löylyyn.
Löylyn jälkeen laitan vihtani pesuhuoneen nurkassa olevaan roska-astiaan. Huomista varten minulla on toinen vihta. Siirryn peseytymään. Pesuhuoneen seinillä on kauniit laatat eikä niistä yksikään puutu. Ei ole tämä laitos rapistunut vaan hyvässä kunnossa.
Käyn vielä ulkona. Daria on täällä. Nyt hän muistaa.
– Kissa Matroskinin lehmän nimi on Gavrilov. Ja se hyvä sauna on Gavrilovjamin kylässä.
– Laitan muistiin.
Aika pukeutua, kerätä kamat ja kävellä sata metriä bussipysäkille. Täältä kestää matka kaupunkiin puoli tuntia. Matkalla ei pysähdytä juuri missään, sillä ainoa tie Bolderajasta maailmalle kulkee suoalueen läpi. Matkalla on mm. Riian vanha kansainvälinen lentoasema. Asemarakennus olisi myös stalinistista uusklassismia, mutta se ei näy tielle.
Bolderajas pirts, Silikatu iela 30, käynti Keramikas ielan puolelta. Avoinna sunnuntaisin kello 9-21, hinta 9 euroa ja maanantaisin kello 9-17, hinta 4,50 euroa. Länsi-Latvian halvin puulämmitteinen sauna? Ainoa yleinen sauna, joka on kiinni perjantaina ja lauantaina?
Ai niin. Mikä Matroskin, Tr Tr Mitja, ja Gavrilov? Lukekaapas Eduard Uspenskin kirja Fedja-setä, kissa ja koira. Tuo Gavrjusha ei muuten ole Matroskinin lehmä, vaan vasikka. Suomeksi sen nimi on Johannes.