Juhannuspäivä. Olen tullut aamulla Liepajasta bussilla Riikaan. Bussi hajosi keskustorin kulmille vajaan kilometrin päähän linja-autoasemasta. Tori oli autio, mutta onneksi heti sen jälkeen oli mummo myymässä tsheburekia. Ostin sellaisen ja kävelin majapaikkaani hieman rautatieasemasta eteenpäin.
Alkaa soittelukierros. Torstaina vielä oli auki Vizlasin sauna, mutta enää siellä ei vastattu. Taisin soittaa Alparsiinkin, mutta siellä oltiin remontissa. Mitä sitten? Perjantaina olin ohimennen poikennut Jelgavankadun saunassa ja tiedän sen olevan auki. Valitettavasti se menee kiinni juuri. Soittelu jatkuu. Martinkadun saunassa vastataan. Sauna on auki kuuteen saakka. Sinne!
Hyppään ratikkaan 4 tai 5 ja ajan Martinkadulle. Kävelen katua muutaman sata metriä ja astun saunaan. Alakerrassa on tiski, jonne maksan. Nainen neuvoo nousemaan portaat ylös.
Saunassa miehiä on vähän, mutta kaikki ovat humalassa. Myös naispuolinen saunottaja on humalassa. Istun lauteilla yksin, kun sisään astuu lihava mies. Hän kysyy, kuka lauteilla istuu. Kerron olevani suomalainen. Hän innostuu, laittaa löylyä ja vihtoo minua. Lopulta hän käskee mennä kylmään suihkuun. Pesuhuoneessa mies kertoo, kuinka hän itse, ja muut saunassa olevat miehet, ovat venäläisiä, mutta asuvat Latvian territoriossa.
Kohtaamme jälleen pukuhuoneessa. Siellä hän kehuskelee vihtoneensa minua. Joudun myöntämään, että hyvin vihtoikin. Kyllä latvialaiset tämän osaavat. Saunan siisteydestä vastaava nainen on hänen naapurinsa ja kansallisuudeltaan latvialainen. Keskustelua käydään yleisistä saunoista, mutta lopulta kielipolitiikasta. Nainen kysyy, montako vuotta olen opiskellut venäjää, kun sitä niin hyvin osaan. Kerron yhteensä opiskelleeni 5-6 vuotta. Hän hämmästelee, kun jotkut venäläiset (ehkäpä hänen saunomista harrastava naapurinsa?) ovat asuneet Latviassa koko ikänsä eivätkä silti osaa latviaa!
Vanha ja hoikka mies istuu pöydän ääressä selvinpäin. Hän tuntuu tietävän kaupungin yleiset saunat. Häneltä saan kuulla, missä Imantassa on sauna. Hän pyytää tulemaan toistekin tähän saunaan juttelemaan saunoista. Hänet tapaa maanantaisin. Pidän asian mielessä.
Illalla menin syömään uzbekistanilaiseen ravintolaan nimeltä Caihana Sato. Hieno oli ravintola ja ruoka oli hyvää. Oli sen arvoista. Paremman ruoan kuitenkin sain, kun menin seuraavana päivänä vanhaan kaupunkiin. Siellä uzbekistanilainen ravintola Varzob tarjoaa parempaa ruokaa halvempaan hintaan.
Luethan myös vuoden 2014 kuvauksen samasta
saunasta.