Saunassa Venäjällä 1999

On pimeä marraskuinen päivä. Ulkona on kylmä. Sisällä hampaat kalisevat. Istun takki päällä ja luen oppikirjaa. Ikkunat ovat kaksinkertaiset, ja niiden välissä on maitopurkki. Vedenkeitin porisee. Kohta saan lämmintä teetä.

Päivällä olen nähnyt asuntolan johtajattaren. Miksi täällä ei ole lämmitys päällä, kysyn. No kun ei ole rahaa. Jos asukkaat maksaisivat vuokransa, voisi yliopistolla olla rahaa maksaa lämmöstä. Tavallinen vuokra on 70 ruplaa (noin 2,3 USD) kuukaudessa henkeä kohden. Tällä saa petipaikan kalustetusta kahden hengen huoneesta. Käytävällä on keittiö kaasuhelloineen, suihkut ja wc:t mallia reikä lattiassa. Asiat säilytetään huoneissa, samoin oma jääkaappi. Pyykki pestään keittiössä.

Suomalaisilla opiskelijoilla asiat ovat toisin. He saavat yhden hengen pintaremontoidut huoneet. Kalusteetkin ovat uudet. Vessassa on pöntöt neuvostoajalta. Ne vuotavat vettä ja istumiseen tarkoitetut muovirenkaat puuttuvat. Suihkussa on pimeää vaikka valot ovat päällä. Jääkaappia ei ole. Suomalaiset opiskelijat maksavat vuokraa 4 USD, mutta ei suinkaan kuukaudelta vaan vuorokaudelta.

Pyydän suomalaisia opiskelijakavereitani maksamaan loppuvuoden vuokran etukäteen. Näin saadaan rahaa lämpöön. Itse en maksa vuokraa, sillä olen venäläinen opiskelija. Asun kuitenkin suomalaisten kanssa kalliissa huoneissa. Olen etuoikeutettu, ja ilmaisen asumisen lisäksi nostan kuukausittaista opintotukea. Tuki on 170 ruplaa (5,7 USD). Tämä on pakko nostaa tai saan virkailijalta kovat nuhteet. Toivottavasti Kela ei saa tietää asiasta, sillä menettäisin varmaan suomalaisen opintotukeni (1386 markkaa).

Muut suomalaiset opiskelijat ovat erään ammattikorkeakoulun kurssilla. Yksi tyttö on täällä opiskelemassa venäjän kieltä tavoitteenaan edetä urallaan. Toinen tyttö – vaikka päivällä käykin venäjän tunneilla – on tullut tänne rauhoittumaan ja keskittymään logistiikan opintoihinsa. (Kyllä, naisen logistiikkaa.) Kolmas on tullut tänne vain viettämään mukavaa aikaa eivätkä hänen housunsa kulu oppitunneilla. Itse olen ahkera opiskelija ja käyn tunneilla joka päivä. Kuvittelen täältä saavani sellaisen kielitaidon, jota liike-elämässä tarvitaan.

Kylmyys jatkuu eikä lämmitystä tule. Yksi tytöistä torjuu kylmyyttä ja mahdollista tulevaa flunssaa ottamalla joka ilta hörpyn votkaa. Olen ollut monta päivää peseytymättä, sillä suihkussakin vesi on kylmää. Tytöt lämmittävät vettä kaasuhellalla kattilassa. Kymmenellä litralla jo peseytyy. Lämpimän veden puute ei haittaa parranajoa, sillä se ei kuulu lainkaan tapoihini.

Vanhemman vuosikurssin suomalainen opiskelija suosittelee saunaa. Saunaa?! Kyllä, venäläiset saunovat myös. Olen löytänyt yleiset saunat vasta tämän vuoden alussa. En ole saunakeräilijä enkä yleisten saunojen harrastaja. En lähde innolla kiertämään saunoja, sillä haluan mukamas käyttää aikani venäjän kielen ja kulttuurin tuntemiseen. Koittakaa ymmärtää, nuorella miehellä elämän tarkoitus ja tavoitteet eivät olleet vielä selvillä. Tuohon aikaan saatoin vielä oikeasti uskoa, että venäjän kielen hyvästä taidosta olisi jotakin hyötyä suomalaiselle liikealalla. En todellakaan tajunnut, että nimenomaan yleisessä saunassa sitä kulttuuria oppii, tai että 20 vuotta myöhemmin venäjä olisi tärkeimmän harrastukseni tärkeimpiä kieliä.

Lähden läheiseen saunalaitokseen. Se on matala punatiilinen rakennus ja alunperinkin rakennettu saunaksi. Ikää sillä on jo yli sata vuotta. Tätä en saa kuitenkaan tietää vielä yli kymmeneen vuoteen. Kävelyä on vajaa kilometri. Tällä reitillä ei joukkoliikenne kulje. Ylitän sillan ja kanavan. Matkalla on vain kiveä ja kanavissa vettä. Katujen reunalla talot ovat kivisiä. Yhtään puuta ei ole matkalla. Tällainen on kotikaupunkini.

Astun saunaan ja maksan pääsymaksun. Pukuhuoneessa ei ole kaappeja vaan pitkät penkit, jotka on matalilla väliseinillä jaettu osastoihin. Löydän vapaan paikan ja riisun vaatteeni. Taskussa on lompakko, ehkä myös puhelin (Benefon). Mutta eihän saunassa varasteta.

Ilman silmälaseja olen aika sokea. Löydän kuitenkin pesuhuoneen ja suihkun. Kenenkään kanssa en juttele. Se on selvää, enhän tunne ketään. Ilman silmälaseja en tunnistaisi mahdollisia keskustelukumppaneitani enkä osaisi jatkaa keskustelua suihkun tai vilvoittelun jälkeen.

Menen löylyyn. Ovelta näen ison kiukaan. Tai en tiedä onko kiuas iso, seinässä on vain luukku. Nousen lavolle. Kaikilla on vihta… siis kaikilla muilla paitsi minulla. Miehet seisovat lavolla ja vihtovat jalkojaan. Jokunen istuu, mutta yleensä kaikki seisovat. Monilla on päässään hassu huopainen hattu. Istun lavolla ja nautin lämmöstä. Jalat alkavat sulaa ja aivot pehmetä.

Sisään astuu vaatetettu mies ja alkaa lakasta lehtiä lavolta. Kaikki lähtevät ulos mitään sanomatta. Minäkin lähden. Sen verran ehdin huomata, että kiukaan luukku avataan ja löylyä heitetään. Täällä en näe kenenkään asiakkaan laittavan löylyä, vaan se vaikuttaisi olevan henkilökunnan tehtävä. Löylyä laitetaan silloin, kun sauna on tyhjänä. Samalla lehdet lakaistaan lauteilta.

Käyn löylyssä uudelleen ja uudelleen. Ja aina löylyttelyni keskeytyy tähän mieheen, joka tulee siivoamaan. Kuinka usein täällä oikein lakaistaan vai onko tämä mies siivoushullu? Ehkä hänelle maksetaan palkkaan vain siivoustyöstä.

Siirryn peseytymään. Suihkuja on muistaakseni kaksi, mutta niihin ei ole kovasti jonoa. Kaikki istuvat penkeillään metallinen pesuvati vieressään. Pitäiskö minunkin ottaa pesuvati? Mutta minulla on vain pullo marketista ostettua amerikkalaista shampoota, mihin tarvitsisin pesuvatia? Pääsen suihkuun. Vääntelen kahta ohjauspyörää. Toisesta saan kylmää ja toisesta kuumaa vettä. Sopivan sekoituksen jälkeen pääsen kastelemaan itseni. Pullosta saan ainetta, jolla peseydyn.

Palaan kosteaan pukuhuoneeseen. Juon muovipullosta vettä. Löydän silmälasini, puhelimeni ja lompakkoni takin taskusta. Saan näköni takaisin. Puen vaatteet kostealle iholle ja lähden ulos Itämeren viimaan.

Asuntolani on erittäin iso talo ja se näkyy kauaksi. Katutason kerros on aivan pimeä. Siinä voisi olla kauppoja ja ravintoloita kuten kaupunkien kivitaloissa yleensäkin, mutta talomme alakerta on tyhjillään. Kellarissa toimii kuntosali. Siellä myös olisi saunankaltainen tila, sellainen sähkölöyly. Vaan kyllä kunnon sauna sähkölöylyn voittaa. Avaan asuntolan oven ja tervehdin vahtimestaria. Nousen portaat neljänteen kerrokseen. Hissejä olisi kaksi, mutta molemmat ovat olleet rikki monta vuotta. Vedenkeitin ja lämmin tee odottaa.

Seuraavana päivänä palattuani koulusta tapaan asuntolan johtajattaren. Hän kysyy, huomasinko kadulla olleita työkoneita ja -miehiä. Enhän niitä voinut olla huomaamatta. Viemärinkansia oli avattu ja haalaripukuisia miehiä oli mennyt maan alle. Kohta saadaan lämpöä taloon!

Älkää muuten antako tuon kesäisen kuvan hämätä. Se ei ole marraskuulta 1999, vaan elokuulta 1996. Marraskuu 1999 oli aika pimeä kuukausi kuvata.