Viipuri

Matka Viipuriin – yleiset saunat ja WC:t

Viipurissa on yli kymmenen yleistä saunaa, kirjoittaa valtion median verkkosivu. Lähteenä on mies, joka liikkuu enemmän bussilla kuin junalla. Lähdimme Oton kanssa ottamaan asiasta selkoa. Matkasimme tietenkin junalla.

Perjantai

Juna lähtee Helsingistä kello 20. Pasilassa ei pysähdytä. Tikkurila, Lahti ja Kouvola. Viranomaiset tarkastavat passit. Konduktööri skannaa passimme ja näkee koneeltaan junaliput. Hän jakaa Venäjän maahantulokaavakkeet. Täytämme lomakkeen molemmat puolet samalla tavalla. Matkan syy on minulla liikematka, sillä liikemiehenä minulla on liikeviisumi. Pysähdys Vainikkalassa ja seuraavana tuleekin Viipuri.

Viimeksi olen käynyt Viipurissa 20 vuotta sitten. Silloin ei suomalainen voinut kadulla liikkua rauhassa. Koko ajan kannoilla oli lapsi huutamassa ”anna markka, anna markka”. Viipurissa syntyneen, etelävenäläistä alkuperää olevan tumman Darinan kanssa sain kulkea rauhassa. Kaupunkiin tutustuminen jäi vähälle. Kerran kaksi miestä pysäyttivät kadulla. Toinen kysyi ”onko sulla Suomessa vanha Lada” samalla kun toinen työnsi kättä nahkatakkini avonaiseen taskuun.

Juna saapuu Viipuriin. Astumme laiturille ja meidän on heti mentävä asemalle Venäjän rajatarkastukseen. Tässä on ovi auki, olisiko se tämä? Ykkösluokasta tulee isokokoinen tatuoitu suomalaismies päällään thaimaalaisen moottoripyöräkerhon teepaita. Hänellä ei ole mitään matkatavaroita. Hän astuu ovesta tottuneesti sisään ja sanoo ”tänne vain”.

Ensin jonotetaan passintarkastukseen. Maahantulokaavakkeessa on kaksi puolta, jotka olen täyttänyt samalla tavalla. Paperi leikataan kahtia ja leimataan. Toinen puoli jää rajatarkastajalle ja toinen puoli minun pitää säästää paluumatkaa varten passin välissä. Otto kertoo, että kokeneet Venäjän matkaajat kiinnittävät kaavakkeen passiinsa paperiliittimellä, jotta se ei pääse hukkumaan.

Seuraavassa huoneessa on tullitarkastus. Tarkastaja laukoo kysymyksiä:
– Puhutko venäjää?
– Onko lahjoja tai tuliaisia?
– Paljonko sinulla rahaa?
– Vain kuusikymmentä euroa?
Tarkastus on nopea. Pääsen jatkamaan matkaa heti kun tarkennan, että mukanani on rahaa satakuusikymmentä euroa.

Astun ovesta ja huomaan olevani asemarakennuksen toisessa kerroksessa. Iso kristallikruunu valaisee kauniisti stalinistista tyyliä olevan aseman. Odotan Ottoa tässä. Asetelemme portaat alas ja astumme kadulle.

Kävelemme hotelli Sampoon. Se sijaitsee 1800-luvun rakennuksessa. Talo vaurioitui sodassa, mutta on korjattu. Talo ei ole alunperin rakennettu hotelliksi, vaan täällä ilmeisesti alkuun toimi osa Jakovleffin yleistä saunaa.

SA-kuva 41542. Linnankadun sauna on säilynyt pommituksissa.

Eihän Jakovleffin sauna tässä talossa ollut?! Ei. Varsinainen Jakovleffin sauna – sittemmin Talikkalan työväen saunaosuuskunnan kolmas sauna – toimi viereisessä talossa. Mutta koko korttelin omisti Jakovleff. Tämänkin talon alkuperäisissä piirustuksissa oli yleinen sauna piirrettynä. Sitä en tiedä, mitä saunatoimintoja täällä sitten oli. Kenties ne tilaussaunat, joita Talikkalan työväen saunaosuuskunta ei ottanut hoitaakseen?

Viereisen talon Jakovleffin sauna oli avattu jo 1890-luvulla. Talvisodassa sen katto vaurioitui pommituksessa 14.2.1940. Uusi isäntä käytti saunaa, mutta ei korjannut kattoa. Suomen valloitettua Viipurin sauna avattiin uudelleen 5.12.1941. Suomalainenkaan isäntä ei korjannut saunan vesikattoa ennenkuin keväällä 1942. Sauna kesti sodan pommitukset ja miehitykset, Neuvosto-ajan ja jopa koko 1900-luvun. Se lopetettiin 2000-luvun alussa ja viime keväänä se vaurioitui tulipalossa.

SA-kuva 45388. Jakovleffin saunan katto on romahtanut pommin voimasta.

Lauantai

Viipurin kauppahalli on edelleen kauppatorin laidalla. Tämä oli 1990-luvulla ohittamaton ostospaikka. Kauppahalli on autonomian ajalta ja sen on suunnitellut arkkitehti Karl Hård af Segerstam. Hän tuli tunnetuksi Helsingin kaupunginarkkitehtinä, jolloin hän suunnitteli useita kauppahalleja, kouluja ja paloasemia.

Kauppahallin käymälä on ulkopuolella erillisessä rakennuksessa. Se ei ole Suomen-aikainen vessa vaikka onkin rakennettu samaan tyyliin kauppahallin kanssa. Miesten osaston pääsymaksu on 30 ruplaa. Eriöitä on kaksi. Pisuaareja on myös kaksi. Toisen päällä on paperi tekstillä ”ei toimi” ja toisen lähellä seinässä kyltti ”painakaa nappia”.

Kauppahallin läheltä löytyy Domuksen talo, joka on ollut esillä suomalaisessa mediassa useasti. Tämä on arvotalo, jonka uusi Venäjän aika on jättänyt rappeutumaan. Rakennuksen kunnostaminen on aloitettu, mutta pressut ovat sen verran repaleiset, että ”aloittamisesta” on jo jonkin verran aikaa. Kohta tämä varmasti puretaan. Tässä rakennuksessa avattiin kylpylaitos ja mukavuuslaitos 27.6.1904. Ensimmäisen luokan kylpylaitos oli tarkoitettu säätyläisille eikä tässä siis tainnut vihta- ja löylysaunaa olla. Mukavuuslaitos oli Viipurin ensimmäinen. 11 kerran sarjalippu sinne maksoi yhden markan. Tämänkin talon piirsi Karl Hård af Segerstam.

Lähdemme kävelemään kohti Talikkalan saunaa. Sitä ennen käymme Talikkalan torilla etsimässä vihtoja, joita ei löydy. Torin lähellä on yksi rakennus, jonka kuvittelen olevan entinen yleinen käymälä. Sen jokainen ovi- ja ikkuna-aukko on muurattu umpeen. Mitä jos menisimme toimivaan käymälään? Avoinna oleva käymälä on tehty isoon rakennukseen. Sisäpuolelta katsottuna kaikki ikkunat ovat paikallaan, mutta jokaisen takana on vain tiiliseinä. Onko pissalla käyminen nykyisin niin salaista, että pitää ikkunat muurata umpeen? Isompaa hätää varten on kopit, joihin ei ulkoa muutenkaan näkisi. WC on Viipurin halvin, ja sen pääsymaksu on 20 ruplaa.

Koska Talikkalan sauna on remontissa, otamme taksin ja jatkamme matkaa eteenpäin. Lue kertomus Haritonovon saunasta.

Sunnuntai

Aamulla lähden kävelemään. Koitan tutustua kaupunkiin vähän tarkemmin. Ensin käyn katsomassa Papulan saunaa. Viipurin sauna- ja pesutrusti toimi tässä rakennuksessa. Rakennus kärsi sodassa ja on sen jälkeen muuttanut hieman ulkoasuaan. Ikkunat ovat pysyneet samoilla paikoilla, ja niistä sen tunnistaa. Tämä taidettiin sulkea jo Suomen aikana. Neuvostoaikana tässä ei kylvetty.

SA-kuva 40861. Viipurin sauna- ja pesutrusti, Papula.
Käymme Oton kanssa Viipurin ykkössaunassa. Lue kertomuksemme Viipurin sauna numero 1.

Lähtö alkaa. Asemalla menemme ajoissa tarkastukseen. Ensin on turvatarkastus, jossa matkatavarat läpivalaistaan ja matkustajat viedään metallinpaljastimen läpi. Sitten on tullitarkastus, jossa virkailija kyselee lahjoista. Kolmannessa huoneessa on passintarkastus. Maahantulokaavakkeen puolikas luovutetaan täällä. Sitten siirrymme ahtaaseen eteiseen odottamaan junaa.

Vaikka menimme turvatarkastukseen heti kun se aukesi, on kello jo nyt sen verran, että juna kohta saapuu. Isokokoinen virkamies kaivaa taskustaan avaimet ja päästää meidät laiturille. Astumme junaan, jossa VR:n konduktööri heti oven jälkeen tarkastaa passimme eli junaliput. Vasta tämän jälkeen pääsemme istumaan paikoillemme.

Montako yleistä saunaa löysimme Viipurin kaupungista? Sillä alueella, joka mielletään Viipurin kaupungiksi, on kaksi yleistä saunaa. Kaupungin rajojen sisällä niitä on kolme, sillä myös Haritonovo on virallisesti osa Viipurin kaupunkia. Voisiko Viipurissa silti olla yli kymmenen yleistä saunaa? Voisiko bussikuski olla oikeassa?

Viipurin piirissä (район) varmaan on yleisiä saunoja kymmenkunta. Viipurin piiri käsittää käytännössä koko luovutetun Karjalan kannaksen kaikki Jääsket ja Säkkijärvet mukaan lukien. Viipurin kaupungin yhtenäisellä rakennetulla kaupunkialueella ei yleisiä saunoja ole kuin kaksi. Sellainen ol’ Viipuri.

Artikkelissa on käytetty kuvituksena kolmea SA-kuva-arkiston kuvaa.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.