Aegviidun kirkonkylässä on yleinen sauna. Tämä entinen rautatieaseman sauna on jo yli 130-vuotias. Yleisenä saunana se on toiminut muutamia vuosia. Aegviidun kauppala kuuluu nykyisin Anijan kuntaan. Aegviiduun on helppo mennä; se on Tallinnan sähköjunaliikenteen itäinen päätepiste.
Juna saapuu Aegviidun asemalle kello 14.38. Kun astun junasta ulos, näen jo edessäni pienen punatiilisen rakennuksen. Se on laituria lähinnä oleva rakennus. Sen on oltava sauna. Kävelen sen ohi. Ovessa on tulostettu paperi, jonka mukaan miesten vuoro on tänään kello 14.30-16.00. Sauna on jo auki!
En vielä mene saunaan. Aegviidussa on 700 asukasta, mutta kaltaiselleni harrastajalle täällä on mielenkiintoisia kohteita. Aegviidun rautatieaseman vesitorni, asemarakennus ja asuintalot ovat suojeltuja kohteita. Kävelen katsomaan niitä.
Rautatieaseman entinen käymälä on suojeltu rakennus. Valitettavasti käymälä on entinen eikä ole käytössä. Toinen ovi on lukossa ja toinen ilmeisesti on naulattu kiinni. Asemarakennuksessa toimii irlantilainen ravintola, mutta nyt en ehdi syödä. Sauna kutsuu.
Käyn Harjun kuluttajain osuuskaupassa ostamassa saunajuomat. Värskaa ja Borjomia, kumpaistakin yksi litra. Kun pääsen saunaan, on kello jo kolme. Olen käyttänyt 20 minuuttia kylän nähtävyyksien katsomiseen.
Tiilirakennuksen eteen on tuotu lisärakennus, joka näyttää työmaakopilta. Astun ovesta sisälle. Oikealla on ovi toimistoon. Valot ja radio on päällä, mutta ketään ei näy. Tuolilla on miehen vaatteet. Vasemmalla on ovi, jossa lukee pukuhuone. Astun sisään. Pukuhuoneessa yksi mies jo pukeutuu. Katselen itselleni vapaata kaappia, ja niitä tuntuu riittävän. Onkohan täällä muita?
– Oletko yksin täällä?
– Ei, kyllä sinne saunaan jäi yksi.
– Mihin maksetaan?
– Tuonne konttoriin.
– Eihän siellä ketään ole.
– Jätä rahat pöydälle. Täysi hinta on kuusi euroa ja eläkeläisiltä viisi.
Käyn jättämässä kuusi euroa toimiston pöydälle ja palaan pukuhuoneeseen riisumaan.
Astun pesuhuoneeseen. Siellä on ennestään yksi mies. Hän aloittaa heti keskustelun.
– Tere!
– Tere!
– Sinäkö soitit?
– Kyllä.
– Minä olen Tõnis.
– Ville.
Näin pääsen heti tutustumaan saunaisäntään.
Pesuhuoneen ainoa suihku on modernin näköinen. Astun koppiin sisälle ja vedän ovet perässäni kiinni. Otan suihkun käteen ja kääntelen nappeja. Osasin käyttää! Ei ollut edes vaikea. Suihkusta saa vettä sekä suihkupäästä että seinästä. Näyttää joltain nautiskelijan tai urheilijan hierovalta suihkulta.
Löylyhuoneessa seinät on paneloitu. Oikeassa nurkassa on kiuas, sellainen metallihäkki. Päällä on isoja, pyöreitä luonnonkiviä. Isäntä laittaa löylyä ja vihtoo. Kun isäntä lähtee pois löylyistä, hän sanoo minulle ”viskaa itse löylyä”. Toki viskaan. Ei moderniin yleiseen saunaan oikein kuulu löylynlyönti palveluna.
Sauna on rakennettu joskus 1880-luvulla ja on alunperin ollut rautatieläisten sauna. Isäntä on pitänyt saunaa kahdeksan vuotta avoimena. Saunan pesuhuoneessa on kaareva katto muurattu tiilistä. Se on tuettu vanhoilla ratakiskoilla. Yhdessä kiskossa on vuosiluku 1876. Siihen aikaan kiskoja vaihdettiin useammin.
Pintakivien lämpötila on noin 130 astetta. Saunan lämpötila on 90 astetta. Kiukaassa ei näy mitään luukkua, josta puita lisättäisiin. Pesuhuoneessa kysyn asiaa:
– Puillako lämpiää?
– Puilla.
– Lämmitetään varmaan tuolta seinän takaa?
– Käy katsomassa.
Ovessa lukee ”kütteruum”. Avaan oven ja katson. Seinässä on luukku, josta puut lisätään. Välillä isäntä käy täällä laittamassa puita pesään. Palaan pesuhuoneeseen. ”Kaikki toimii”, sanoo Tõnis selvällä suomen kielellä.
Pesuhuoneessa on puusta tehty kaappi lasiovin.
– Mikäs tuo on?
– Se on infrapunasauna. Kymmenen minuuttia olet ja hiki tulee ulos.
– En minä sellaisessa käy.
– Se on urheilijoille hyvä. Minä olen hiihtäjä.
Selviää, että saunaisäntä on käynyt Vasaloppetissakin yli 20 kertaa. Aegviiduunkin hän on muuttanut latujen vuoksi. Huomasin kyllä asemalla kartan, jossa alueen hiihtoladut näytettiin.
Mennään löylyyn. Aegviidu kuuluu nykyisin Anijan kuntaan, jonka keskuspaikkana on Kehran kaupunki. Kysyn huonolla viron kielen taidollani alueen saunaoloista.
– Onko täällä muita saunoja?
– Mitä tarkoitat?
– Missä on lähin yleinen sauna? Kehrassa ei ole, Tapassa ei ole…
– Ei täällä ole lähellä saunoja. Kadrinassa on sauna.
– No onhan se kaukana. Käykö täällä sitten paljon saunojia?
– Naisia käy melkein kymmenen, mutta miehiä… no ehkä yksi.
– Ja kuinka usein sauna on auki?
– Joka toinen lauantai.
Nyt täytyy isännän lähteä. Hän on menossa Tallinnaan teatteriin. Hän jättää minulle vihtansa ja lähtee kotiin pukeutumaan. Jään aivan yksin yleiseen saunaan. Näin on käynyt joskus Helsingissäkin. Isäntä lupaa tulla neljältä lukitsemaan ovet.
Vihdon aikani. Vihta on lauteilla muovisessa pesuvadissa. Tuon pesuvadin pesuhuoneeseen ja laitan sen kumolleen penkin päälle. Vihdan laitan pesuvadin päälle, kun en parempaakaan paikkaa keksi.
Peseydyn ja lähden pukemaan. Isäntä tulee.
– Joko kello on neljä?
– Kahta vaille.
Juna Tallinnaan lähtee kello 16.14, mutta tästä kävelee laiturille vain minuutin.
Miten tähän saunaan pääsee? Aja junalla Aegviiduun. Junia kulkee kerran tunnissa. Jos haluat tietää aukioloajat, soita Tõnisille. Hän ei ehkä vastaa, mutta soita myöhemmin uudelleen. Katso yhteystiedot: http://www.aegviidujaam.eu/saun
