St.Petersburg

Ensimmäinen kerta sekasaunassa

Minulta on kyselty muistojani sekasaunoista. Tästä asiasta mielelläni kirjoitankin, sillä näin sivustoni löydetään paremmin hakukoneilla. :D

Ensimmäisen kerran saunoin sekasaunassa opiskeluaikana. Joskus viime vuosituhannella aloitin opintoni pietarilaisessa yliopistossa. Yliopistossa oli samaan aikaan menossa joku suomalaisille opiskelijoille räätälöity kurssi, ja minut majoitettiin näiden suomalaisopiskelijoiden kanssa samaan kerrokseen asuntolassa. Tuo kerros oli remontoitu; kaasuliedet oli vaihdettu uusiin ja käymälässä oli oikea pönttö eikä reikää lattiassa.

Nämä muut suomalaiset opiskelijat taisivat olla jollain Hämeen Ammattikorkeakoulun kurssilla, johon kuului osana opiskelu Pietarissa. Muistini mukaan heidän opiskelunsa ei johtanut kuitenkaan AMK-tutkintoon. Osalla opiskelijoista motivaatio oli alhainen, ja yksikin tyttö kävi tunneilla vain kahtena päivänä syksyn aikana.

Iltaisin ja viikonloppuisin tutustuin kaupungin päiväelämään yksikseni tai venäläisten ystävieni kanssa. Yöelämään tutustuin joskus muiden suomalaisten opiskelijoiden kanssa. Ei meillä mitään kantapaikkaa ollut vaan kiertelimme kaupungin eri paikkoja. Yhtenä iltana jossain yökerhossa tapasimme suomalaisia miehiä, jotka myös asuivat kaupungissa. He olivat yhden asuntolassamme asuvan suomalaisen opiskelijatytön tuttuja. Iltaa tai yötä lähdettiin jatkamaan heidän luokseen.

Heidän asuntonsa oli kaupungin pääkadun, Nevski Prospektin, varrella rauhallisella sisäpihalla. En muista taloa tai osoitetta, mutta käynti kuitenkin oli Nevski prospektilta. Asunnossa oli 2-3 huonetta keittiön lisäksi. Yksi huoneista taisi olla muita suurempi ja istuimme siellä. WC:n yhteyteen oli rakennettu sauna, ja asukkaat kävivät laittamassa sen lämpiämään. Meillä ei ollut varusteita mukanamme, sillä emme tietenkään asuntolasta lähtiessämme tienneet tapaavamme näitä suomalaisia tai joutuvamme saunaan.

Kun sauna oli lämmin, lähti yksi isännistä saunomaan ja siirryin hänen seurakseen. En niin välittänyt istua kovaäänisten humalaisten seurassa. Pukuhuonetta ei tietenkään ollut, joten riisuimme vaatteet eteisessä. Kukaan ei ollut näkemässä, sillä kaikki olivat ahtautuneet yhteen huoneeseen ryyppäämään. Sauna oli pieni, ja istumaan mahtui yhtä aikaa kaksi tai kolme ihmistä. Kiuas oli pieni, leivänpaahtimen kokoinen, ja kiinnitetty seinään. Löylyt muistaakseni olivat terävät, joten ehkä kivet olivat kunnolla kuumia. Jossain vaiheessa oman asuntolani tyttö, Piia nimeltään, tuli vaatteet päällä saunaan kurkkimaan. Muistan istuneeni siveellisesti lauteilla, mutta asunnon isäntä piti kyllä huolen, että kulkuset näkyivät. Piia lähtikin muutaman sekunnin jälkeen pois. Kuulimme kovaäänisen selityksen, miten hän oli käynyt saunassa. Varmaan sen kuulivat naapuritkin. Toivottavasti he saivat nukuttua.

Hetken päästä lauteille tuli lisää ihmisiä. Toinen talon isännistä ja ainakin kaksi asuntolamme tyttöä tulivat saunaan. En muista, montako meitä siellä yhtä aikaa istui. Vapautin kyllä paikkani pian ja lähdin jäähdyttelemään.

Palasin vielä myöhemmin lauteille ja muistan siellä istuneeni hetken kaksin asuntolamme tytön, Terhin, kanssa. Lopetin kuitenkin saunomisen pian. Jossain vaiheessa aamuyötä lähdin ensimmäisenä vieraana kotiin nukkumaan. Muut jäivät vielä jatkamaan ryyppäämistä ja juttelua. Matkaa asuntolaan oli kolmisen kilometriä. En muista, meninkö kotiin autolla (Venäjällä kaikki autot ovat takseja) vai kävellen. Yöllinen kaupunki kyllä muuten tuli tutuksi opiskeluaikana eikä vaaratilanteita ikinä ollut. Saatoin öisin poiketa torille syömään ja juomaan teetä. Monesti miliisit olivat saman pöydän ääressä tauolla.

Muut asuntolamme opiskelijat tulivat myöhemmin kotiin jokainen yksitellen. Hannelen tuuri oli huonoin: hän ei osannut hyvin venäjää ja rohkeus puuttui yksin kerjätä kyytiä. Joukkoliikenne ei tuohon aikaan yöstä kulkenut, joten hän joutui kävelemään kotiin sateessa ja sairastui flunssaan. Toisella tytöllä (edelleenkään en kerro nimeä) taisi tällä saunareissulla kulua aikaa yli vuorokausi.

Tällainen oli siis ensimmäinen kertani sekasaunassa. Ei ollut ihmeellinen tarina. Mitä tältä tarinalta odotitte? Entä millainen oli teidän ensimmäinen kertanne sekasaunassa? Saa kommentoida.

Lopuksi on hyvä laittaa linkki kaikista sekasaunamuisteluista parhaimpaan, Moris Farhin englanninkieliseen kirjoitukseen nimeltä Lentils in Paradise. Anteeksi kenen? Moris Farhi Wikipediassa (englanniksi). Farhi muistelee lapsuuttaan Turkissa ja vierailua naisten hamamissa.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.