Helsinki

Jamesin kanssa Kulttuurisaunassa

Lontoon Kovin saunoja James vieraili jälleen Suomessa. Viikon matkan ohjelmaan kuului saunomista. Perjantaina saunottiin Saunaseurassa. Lauantaina menimme Kotiharjuun juhlimaan Aksun synttäreitä. Sunnuntaina James saunoi jälleen Kotiharjussa, mutta ei minun seurassani. Maanantaina kävimme Hermannin saunassa. Siellä oli yllättävän paljon miehiä, mutta mahduimme vielä sekaan ja saimme ruokaakin. Keskiviikkona James kävi Arlassa. Viimein koitti matkan viimeinen saunapäivä torstai. Saunaksi oli sovittuna Kulttuurisauna.

Kulttuurisauna aukesi neljältä ja James astui sisälle viiden aikaan. Heti hänelle tehtiin selväksi säännöistä tärkein: ei valokuvausta. Ja kun James kävi avannossa, hänen kalloonsa taottiin lisää sääntöjä: ei saa laittaa päätä veden alle! James ei säännöistä pitänyt. Pääsin itse saunaan vasta kuudelta. Tilaa oli hyvin vaikka pelkäsin sen olevan täynnä. James sanoi minulle, ettei hattua tarvita, sillä saunassa on kylmä. Ja niin siellä aluksi olikin.

Saunassa oli hiljaista, sillä harvalukuiset kanssasaunojat eivät paljon puhuneet. Rupesimme jo miettimään, onko saunassa keskustelu kiellettyä. Kovalla vaivalla saimme keskustelua aikaiseksi sekä suomeksi että englanniksi. Myös saksalaiselta mieheltä saatiin ääntä suusta.

Hetken lämpimiksemme rupateltuamme saunan vakikävijä kertoi, että löylyä saa, kunhan laittaa enemmän vettä kiville. Joku tiesi, että kun kaataa täyden kiulullisen, niin löylyä tulee. Olin jo tarttumassa vesiastiaan kun vakikävijä esti toimeni. Pitikin laittaa täysi kauhallinen eikä koko kiulullista! Yleensä Kulttuurisaunassa ei kuulemma kovasti löylyä laiteta, vaan saunaan tullaan nauttimaan tuoksusta ja tunnelmasta. Kulttuurisauna ei ole varsinainen savusauna, mutta niin sitä tunnutaan lämmitettävän. Saunan seinät ja katto olivat mustuneet savusta.

Koska yhdestä kauhallisesta ei tullut muuta kuin vihaiseksi, kaadoin kiukaalle kolme täyttä kauhallista. Ja kyllä tulikin löylyä! Näin jälkikäteen muistellen löyly oli laadukasta kertalämmitteisen kiukaan löylyä. Koko löylyhuone kuumeni niin ettei siellä enää tarvinnut palella koko iltana.

Paikalla ollut vakikävijä alkoi kertomaan tarinaa miehestä, joka kerran kaatoi neljä kauhallista vettä kiville. Löylyä oli tullut niin paljon, ettei lauteilla voinut selkä suorana istua. Mies olikin joutunut toteamaan, että löylyä tuli melkein liikaa. Tunnistin tietenkin tästä tarinasta saunakaverini Pekan! Terveisiä Pekalle.

Muutamat löylyt ja kaksi kertaa avannossa. Sitten pesulle pimeähköön pesuhuoneeseen. Vietin saunassa melkein kaksi tuntia. Tämä on viime vuosien ennätys: näin nopeasti en olekaan yleisessä saunassa vieraillut pitkään aikaan. Kävelimme Jamesin kanssa rautatieasemalle, josta ostimme evästä. Hyvästelin Jamesin. Ehkä seuraavan kerran tapaamme ensi vuonna, kun James jälleen kunnioittaa Helsingin saunoja läsnäolollaan.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.