Matka kohti Ogren kaupunkia alkaa. Ogre ei ole itsenäinen kaupunki, sillä niitä Latviassa on vain yhdeksän. Ogren kaupunki on osa Ogren maalaiskuntaa. Kaikista Latvian maalaiskuntien sisäisistä kaupungeista Ogre on suurin; mikäli kaupunki olisi itsenäinen, se pääsisi suuruudessa sijalle kahdeksan. Myös Ogren maalaiskunta on Latvian suurin maalaiskunta. Mikäli kaikki Latvian hallintoalueet (kunnat ja itsenäiset kaupungit) laitettaisiin suuruusjärjestykseen, pääsisi Ogren maalaiskunta sijalle kuusi. Kaupungissa ja samalla koko maalaiskunnassa toimii yksi yleinen sauna.
Marssin asemalta suoraan saunaan Skolas ielaa (opi latviaa Villen matkassa: Koulukatu) pitkin. Hetken kuluttua tulen teollisuusrakennuksen luokse. Päädyssä lukee krievu pirts (venäläinen sauna). Astun ovesta sisään ja tulen kahvilaan. Maksan kahdeksan euron pääsymaksun. Pukuhuoneessa minua tervehtii saunaniekka Aleksander.
Aleksander antaa isolle vihdalleni ison vadin. Menen pesuhuoneeseen ja Aleksander seuraa perässä. Hän näyttää vesihanat; vasemmalta tulee kylmää ja oikealta kuumaa. Suihkussa se on juuri toisinpäin. Hän myös opastaa talon tavoille: kun tulet saunasta ja olet menossa altaaseen, käy suihkussa ensin. Seinällä oleva teksti kertoo tämän säännön rikkomisesta annettavan 30 euron sakon.
Jätän vihdan veteen ja menen löylyyn. Aleksander tarkastaa, että vatiin lauttamani vesi on sopivan lämmintä ja tulee sitten perässä saunaan vaatteet päällä. Hän näyttää ikkunan, joka on raollaan. Avaa luukun ja laittaa löylyä. Ja näyttää vielä, miten luukku oikeaoppisesti suljetaan. Myös saunan vesihanan hän näyttää. Kaikki hyviä opasteita likinäköiselle saunojalle.
Asiakkaita on vähän, vain kolme tähän aikaan. Yksi mies istuu alimmalla tasolla ja venyttelee. Toinen tulee lämmittelemään alimmalla tasolle. Toisella on vihta, jolla hän hieman räpsii. Toinen kertoo, ettei välitä löylystä lainkaan. Miksi hän sitten tuli pirttiin?
Kysyn tältä saunanvihaajalta, pitäisikö ikkunaa avata enemmän. Vastaukseksi saan vain kummastuneita kysymyksiä. Miksi avata ikkuna saunassa? Niin, täällä näköjään on ihan eri tavat kuin perjantaina käymässäni Jelgavan saunassa, jossa ikkunaa pidettiin usein auki.
Käyn ulkona vilvoittelemassa. Rakennuksen eteen on rakennettu hirsipaneelinen koppi. Siellä voi istua, maata tai vaikka tupakoida. Lisäksi siellä on kohtalaisen hyvin suojassa Koulukatua kulkevien katseilta. Palaan löylyyn vihtomaan. Löylyn jälkeen käyn suihkussa ja hyppään altaaseen. Vesi on viileää mutta ei kylmää. Kirkasta ja puhdasta.
Ogrelaisten työvuorot päättyvät ja saunaan tulee uusia asiakkaita. Kaikki, jotka kanssani aloittavat keskustelun, aloittavat sen latviaksi. Eikö teille tullut selväksi, että en valitettavasti tätä kieltä kunnolla osaa? Joudun monesti kertomaan, että olen todella Suomesta.
Menen löylyyn. Avaan kiukaan luukun. Se on suljettu salvalla. Löylykauhalla työntämällä se kuitenkin aukeaa. Kauha on suomalaistyyppinen kauha eikä putki. Kivet eivät ole Latviassa yleisiä isoja ja pyöreitä luonnonkiviä vaan pieniä ja teräviä lohkottuja kiviä. Sen verran harmaita ne ovat, etteivät ainakaan könnökiveä ole.
Muutamien löylyttelyjen jälkeen havaitsen altaassa lehtiä. Tiedän, olen itse nämä lehdet tähän altaaseen tuonut. Nostelen pois kaikki näkemäni lehdet.
Pukuhuoneessa Aleksander tenttaa minulta pirtin suosiota Suomessa. Onko sauna yleisempi? Jälleen joudun kumoamaan myytin suomalaisesta saunasta. Sauna Suomessa on ihan sama asia kuin pirts Latviassa. Kyllä, Suomessakin vihdotaan.
Lähden peseytymään. Aleksander tarjoaa minulle selänpesintä lainaksi. Hänen työhuoneessaan on seinässä roikkumassa kymmenkunta erilaista selämpesintä. Valitse sopivin. Saunomisen lisäksi myös saunanpitäminen on varustelaji.
Aleksander tulee myös pesuhuoneeseen. Hän ottaa pitkävartisen sihdin ja onkii altaasta lehtiä. Vieläkö siellä on lehtiä? Olisikohan pitänyt suihkutella paremmin ennen altaaseen menoa? Sakkoa minulle ei anneta.
Janottaa ja ainoa vesipulloni on tyhjä. Menen baarin puolelle kuivattelemaan. Ostan tiskiltä pienen oluen. Hanasta lasketaan tuoppiin Piebalgan olutta. Siirryn pöytään istumaan. Tässä käy kuin Sasu Punaselle: juon puolet oluesta yhdellä kertaa. Tekisi mieli tilata toinen, mutta en kehtaa. Miksi en saman tien ottanut isoa?
Puen vaatteeni, kättelen Aleksanderin ja lähden lampsimaan asemalle. Vastaan tulee bussi, joka pysähtyy pysäkille ja ottaa matkustajia kyytiin. Silläkin olisi päässyt Riikaan. Menen kuitenkin junalla. Matkalla ostan kaupasta pullon valkovenäläistä Darida-vettä. Pullon korkkaan ja juon siitä puolet jo ennen junan tuloa.