Lauantaina paistaa aurinko. Tietysti paistaa, olenhan lomalla. Lähden aamiaiselle läheiseen kahvilaan. Nuori, pitkä nainen on ammatiltaan barista, ja tekee tilaamani erikoiskahvin hitaasti ja huolella. Kahvit on hinnoiteltu desilitroittain ja tilaan neljä desiä. Saan kahvin isossa pahvimukissa. Kyllä täällä osataan tarjoilu!
Lähden Moskovan valtakatua itään tutustumaan kaupunkiin. Kartalla on muutama käymätön kohde. Lido-nimisen ravintolan Venäläinen piha -niminen ravintola on erään torin lähellä. Poikkean sinne, mutta ei näytä minun paikaltani. Lähinnä halusin katsoa heidän ruokakauppaansa, mutta valmisruokaahan se tietysti myy. Jatkan kävelyäni raitiotien vartta eteenpäin. Jokaisen ravitsemusliikeen ikkunan kohdalla pysähdyn katsomaan sisälle. Ahtaalta näyttää, tai sitten ei näytä tarjoavan riittävän tuhtia ruokaa. Ujona en uskaltanut mennä sisälle kysymään kompleksia, jonka olisi voinut saada ehkä kahdella latilla. Kävelen nälkäisenä eteenpäin.
Lopulta päädyn Dole-ostoskeskukseen raitiotien päätepysäkillä. Sen toisessa kerroksessa on pieni kahvila-ruokala. Tässä venäläisten asuinalueella olevassa venäläisten suosimassa ostoskeskuksen kahvilassa ovat kaikki kyltit latviaksi enkä ymmärrä mitään. Näytän sormella huuruisten muovien takana olevia ruokia, ja täti laittaa niitä minulle lautaselle ja aina punnitsee lisäyksen. Lopulta pyydän vettä kaasulla. Nainen kysyy, haluanko veden lämpimänä vai kylmänä. Jono takanani hörähtää nauramaan.
Ostoskeskuksesta kävelen läheiseen saunaan, Vizlasiin. Sauna on suhteellisen uusi rakennus kerrostalojen takana. Astun sisälle pieneen baariin, josta ostan lipun. Nainen kysyy, ostanko myös vihdan, vaikka minulla on yksi kädessäni. Menen lipun kanssa saunaan, jossa saunottaja repii lipun ja neuvoo valitsemaan kaapin.
Pukuhuone on kompakti, kaappeja on ehkä 30. Pesuhuone on paljon tilavampi. Siellä on pari suihkua ja pitkät penkit pesua varten. Kylmävesiallas on iso. Sauna on hienon näköinen eikä mikään nuhjaantunut murju.
Löylyhuoneeseen astutaan muutama porras alaspäin, jotta päästään ovelle. Ehkä näin on saatu löylyhuoneelle lisää korkeutta. En valitettavasti nyt muista korkeutta. Kiuas on tyypillinen ja sen on muutannut L. Nazarov. Kokoa taitaa olla noin 2,4 x 3 metriä, mutta korkeutta vain kaksi metriä. No, löylyt riittävät.
Saunaan tulee pari bodattua miestä. He seisovat lavolla ja voitelevat pihtaöljyllä. Koko kivinen lavo tulee liukkaaksi öljystä. Öljyttyään he menevät pukuhuoneeseen punnitsemaan itseään. Tätä öljyämistä ja punnitusta riittää koko ilta. Saunaemäntä tulee pesemään lavoa. Haen sillä aikaa baarista lisää vettä vihreässä pullossa.
Saunaan tulee uusi asiakas ja antaa lippunsa saunottajalle revittäväksi. Mies haluaisi ostaa vihdan, mutta saunottajalla ei ole kassaa. Niin mies kävelee takaisin kassalle, maksaa vihdan ja tuo kuitin saunottajalle. Saunottaja repii kuitin kahtia ja antaa vihdan miehelle. Mies latvialaiseen tapaan jää parantamaan repsottavaa vihtaa. Pöydällä on eristysnauhaa, jolla mies sitoo vihtansa kylpykuntoon.
Olen jo peseytymässä, kun saunaan tulee mies oudon vihdan kanssa. Katselen sitä tarkemmin ja kysyn, mistä puusta se on tehty. Ai katajasta? Tämän jälkeen mies kertoo, ettei katajavihtaa tehdä kesällä, sillä ne ovat liian pehmeitä. Hän myös kertoo, mistä vihdan saa ostettua. Keskustorilla, lähimpänä Moskovan valtakatua, on kirpputoripöytiä. Niiden luona on mies myymässä vihtoja. Heti seuraavana päivänä lupaan mennä tätä miestä tapaamaan ja haastattelemaan.
Saunasta pääsee pois kätevästi trollikalla 15. Ruuhka-aikaan se kulkee kolmen minuutin välein. Näin lauantai-iltana joudun sitä hetken odottamaan. Menen syömään georgialaiseen ravintolaan nimeltä Marani. Ruokalistalle on valittu lobio ja sanahi. Juomaksi taisin valita Nabeghlavin, tuon vihreässä pullossa olevan veden.