Riga

Sokolovskie bani, Jurmala

Torstaipäivän vietin Tallinnassa. Söin Hinkaali Majassa ja toisen kerran vanhassa Argossa. Sitten lähti bussi kohti Riikaa. Riiassa majoituin lähelle rautatieasemaa.

Perjantai alkaa lupaavasti. Aurinko paistelee eikä vettä sada. Kävelen kauppahalliin aamiaiselle. Syön tsheburekin eli lihapiirakan sipulilla. Juomaksi joku erikoinen kahvi. Barista tekee kahvin koneella ammattimaiseen tapaan. Kahvi juomana ei häpeä yhtään kalliimmilleen. Kauppahallin tyyliin kahvi kuitenkin tarjoillaan pahvimukista. Samoin piirakka tulee pahvilautasella. Vitriinissä leivonnaiset ovat esillä vanhan ajan kauniilla posliinilautasilla. Tällaista elämä on.

Ostan junaliput Jurmalaan, Buldurin asemalle. Asemalta kävelen hetken eteenpäin. Poikkean neuvostoaikaisessa ostoskeskuksessa, jossa ei myydä mitään minulle sopivaa. Jatkan matkaani kunnes tulen hotellin eteen. En etsi hotellin ovea vaan saunan oven ja astun sisään.

Tiskin takana on nuori kaunis nainen. Nainen näyttää sen verran latvialaiselta, että päätän käyttää englannin kieltä. Unohdan kokonaan, että Jurmala on venäjänkielisten turistien kaupunki. Ajattelen, ettei latvialaisten seurassa ole syytä käyttää valloittajien kieltä. Valitettavasti nainen ei ymmärrä, mitä haluan, ja tarjoaa minulle kylpyä, bath. Ei, kun banja! Sokolovskie bani! Venäjän kielellä tulen ymmärretyksi. Minkäs teet, kun koko saunalla ei edes ole englanninkielistä nimeä. Hotelli ei edes mainitse saunaansa englanninkielisillä kotisivuillaan. Miten kukaan ei-venäläinen osaisikaan kysyä banjaa?

Saan ohjeet nousta toiseen kerrokseen portaita. Täällä joudun käyttämään kolmatta kieltä, latviaa. Useiden ovien joukosta etsin sen, jossa latviaksi lukee ”miesten sauna”. Ei tätä saunaa selvästikään ole suunnattu latviaa taitamattomille turisteille. Astun ovesta sisälle ja vastaani kävelee saunaisäntä, joka tervehtii minua venäjäksi. Saunaisäntä varmistaa, että mukanani on tossut ja hattu. Hän tiedustelee, millaista teetä minulla on tapana juoda saunassa. Joudun toteamaan, ettei suomalaisten saunatapoihin kuulu teen juonti. Oppituntini latvialaisen saunan maailmaan on alkanut.

Ostan saunasta tammisen vihdan. Vaikka on syyskuu, on vihta tuore. Se on sidottu villalangalla ja nippusiteellä. Riisun vaatteni, laitan hatun päähän ja astun pesuhuoneeseen. Vihta on päässyt vähän kuivahtamaan, joten asetan sen likoamaan ja astun löylyihin. Löylyhuone on suuri ja L-kirjaimen muotinen. Kirjaimen alapalkki on paneloitu ja siellä on lauteet. Kirjaimsen pystysuorassa osassa on iso kiuas, ehkä kaksi metriä kanttiinsa. Kiukaan vierellä seinät ovat tiiltä. Otan lauteilta hanskat, ja avaan luukun. Kiukaan kivet ovat tulipunaisia. Laitan kauhalla löylyä kymmenen kertaa. Sitten luukku kiinni ja lauteille.

Välillä käyn pukuhuoneessa vilvoittelemassa. Teetä ja sitruunaa on tuotu pöydälle. Hinnaston mukaan puolen litran teen hinta on kaksi latia (3 euroa). Kannussa teetä on litra. Sitruunasta pitää maksaa puoli latia, mutta lautaselle onkin viipaloitu kokonainen sitruuna.

Tätä saunaa yleisesti pidetään yhtenä maailman parhaista. Onko se sitä? En tiedä. Saunan esikuvana on ollut kuulemma Moskovassa sijaitseva Sandunovskie bani, mutta ei tämä yhtä hienolta näytä. Kysyn muilta saunojilta asiaa, mutta selvää vastausta en saa. Kehuvat Kemerin saunaa ja Riian Moskovankadun saunaa. Moskovankadun saunassa olen käynyt ja tiedän sen olevan parhaimpien joukossa.

Niin se hinnoittelu. Sisäänpääsy maksaa mukavat 15 latia. Vihta 2,5 latia. Eurohinnat saat kertoimella 1,42. On kyllä oltava todella hyvä sauna, jos meinaa olla hintanta veroinen!

Saunan jälkeen palaan Riikaan junalla. Vien pyyhkeen kuivumaan ja lähden syömään. Illan kohteeksi on valittu georgialainen ravintola nimeltä Khinkali. Siellä syön saslikin ja juon Natakhtarin (saperavi).