Astumme hotellista kadulle. Tuolla taksi menee. Heilutan kättäni ja taksi tulee luoksemme. Kerron kohteeksemme Grivan saunan. Pirssisuhari tajuaa asian heti: ”Haluatte löylyyn?” Kyllä vain. Nyt saavat peseytymiset riittää, me kaipaamme löylyä!
Grivan sauna on Väinäjoen toisella puolella. Kävelyä hotellilta olisi reilu kilometri. Se on liikaa kipeytyneille jaloillemme. Sauna on heti sillan jälkeen, mutta ensimmäinen bussipysäkki olisi reilun puolen kilometrin päässä saunasta. Taksi saa meidät viedä. Kyydin hinta on neljä euroa.
Kadulta katsottuna sauna muistuttaa omakotitaloa. Talon edessä on piha ruohoineen ja omenapuineen. Portti vain auki ja kävely laatoitettua polkua pitkin ovelle. Kohtalaisen isossa aulassa on lipunmyynti. Hinta kaikkiin kaupungin omistamiin saunoihin on sama 4,37 euroa riippumatta siitä lämpiävätkö ne sähöllä vai puilla.
Pukuhuoneessa on tuttuun tapaan kaapit ja kaksi avainta pöydällä. Tämä ei ole mahdottoman suuri sauna, kaappeja taisi olla vain 24. Saunaniekka pyyhkii lattioita kuivaksi luutulla. Lattiakaivoja tai kaatoja ei ole, joten lasta on tarpeeton. Pesuhuoneessa on kiviset penkit ja muoviset pesuvadit. Suihkuja on kaksi. Saamme toiseksi viimeisen pesuvadin, johon laitamme vihdan. Sitten löylyyn.
Löylyhuone on suorakulmainen. Oven vastaisella sivulla on kiuas. Se on kasattu tiilistä limityksellä, joka jättää muuriin aukkoja. Parin metrin korkuisen tiilimuurin jälkeen on kasa kiuaskiviä. Saunassa oleva mies kaataa kauhallisen keskelle kivikasaa. Pihaustakaan ei kuulu, mutta löylyä kyllä tulee.
Lauteet ovat ovesta katsottuna oikealla seinällä. Leveyttä niillä on kolmisen metriä, joten kyllä tänne saunojia mahtuu. Vasemman puoleinen seinä on ulkoseinä, joten sillä seinällä on matala ikkuna ylhäällä. Ikkuna on koko ajan raollaan. Kuulemme, kuinka seinän takaa lisätään puita pesään.
Vihdomme lauteilla. Saunojia tulee ja menee. Välillä käymme pukuhuoneessa vilvoittelemassa. Ulos ei kukaan mene, sillä kadulle kuljetaan lipunmyynnin kautta ja pitäisi pukea pyyhe päälle. Latviassa on tapana istua pukuhuoneessa ja ulkona alasti.
Pukuhuoneessa näemme koko asiakaskunnan. Joukossa on nuoriakin miehiä. Mikä ettei, onhan vapaapäivä. Nuorilla miehillä on mukanaan olutta tölkeissä. Latviassa tölkitetty olut on suurten panimoiden tuottamaa kuraa. Se ei ole paikallista eikä varsinkaan elävää.
Sauna on täynnä. Tietysti, onhan lauantai-ilta. Jos tämä sauna aina on näin suosittu, niin kannattaisiko lämmittää useammin kuin kahtena päivänä viikossa?
Pukuhuoneen ilma on kosteaa. Ikkuna on auki, mutta se ei riitä. Vapautamme paikkamme ja lähdemme pukeutumaan ulos. Penkillä istuu muitakin miehiä pukemassa päällysvaatteitaan.
Koska täällä on ihmisiä vähemmän, aloitan keskustelun. Lämmittäjäkin on paikalla. Hän kertoo, että vesi lämmitetään pelleteillä, ei haloilla. Vieressä on liiteri täynnä halkoja, pihalla on hakkuupukki ja kirves. Itse käyttäisin tällaisessa paikassa joko klapikonetta tai halkojaa, mutta arvostan latvialaisten pyrkimystä pitää polttopuun EROEI-arvo korkeana.
Kyselen myös saunan ikää. Lämmittäjä ei vastaa. Penkillä istuva mies toteaa, että sauna on yli satavuotias, ehkäpä 102-vuotias. Samoin mies kertoo, että liiteri on ennen ollut osa saunarakennusta, mutta sittemmin välistä on purettu palanen. Internetistä löytyvät lähteet kertovat tälle saunalle erilaisia vuosilukuja, mutta todennäköisin rakennusvuosi on 1910.
Penkillä istuva asiakas kutsuu meitä saunojen keräilijöiksi (коллекционеры), sillä vieraissa kaupungeissa vierailemme saunoissa. Hän kertoo itsekin olevansa keräilijä sillä erotuksella, ettei ota valokuvia saunoista.