Asemakadun saunalta kävelimme linja-autoasemalle, jossa nousimme bussiin. En tiedä, jäimmekö pois parhaalla mahdollisella pysäkillä. Käveltävää tuli hieman.
Astumme sisälle saunarakennukseen. Oikealla lasin takana istuu mies ja puhuu puhelimeen. Nähdessään meidät hän lopettaa puhelunsa ja tulee videonauhureidensa keskeltä tiskin taakse. Hän myy meille liput. Sauna on yksityisomisteinen, joten lippu on peräti seitsemän senttiä halvempi kuin kaupungin saunaan!
Mies tulee näyttämään meille tien miesten osastolle. Ensin vasemmalle ja pienen eteisen kautta ulos rakennuksen sivustalle. Sitten hieman kävellään ulkona ja astutaan toisesta ovesta takaisin samaan rakennukseen.
Ensin pieni eteinen, sitten ahtaaseen pukuhuoneeseen. Pukuhuoneessa on kaappeja ja ehkä niihin jossain on avainkin. Mutta eipä täällä ovia tarvitse lukita. Pukuhuoneen nurkassa on iso pönttöuuni, jolla huone talvella lämmitetään. Lämpöpattereita ei ole.
Isäntä näyttää meille pesuhuoneen, toisen pesuhuoneen ja oven, josta pääsee löylyhuoneeseen. Myös suihku on pesuhuoneessa, mutta se on vain kylmän veden suihku. Isäntä neuvoo muita saunojia opastamaan meitä.
Vihta likoon ja pesuhuoneiden kautta löylyyn. Löylyhuoneessa on erillinen neliömetrin kokoinen eteinen. Eivät löylyt karkaa, jos eivät molemmat ovet ole yhtäaikaisesti auki. Lauteet ovat umpinaiset, näyttävät betonilta, mutta ovat kai jotain puunsukuista levyä. Istumaan mahtuu noin kolme neljä. Ja alas lisää.
Vanha mies näyttää, miten löylyä laitetaan. Vastapäätä lauteita on seinässä luukut. Mies avaa luukut ja isot kiuaskivet paljastuvat. Mies ottaa kaksi emalimukia lattialta. Vasemmassa kädessä olevaan mukiin otetaan kuumaa vettä lattialla olevasta rautapadasta. Tästä mukista hieman kaadetaan oikeassa kädessä olevaan mukiin, josta vesi lyödään kiville. Tämä toistetaan 4-5 kertaa eli niin pitkään kunnes molemmissa mukeissa on saman verran vettä. Silloin vesi mäjäytetään molemmin käsin kiukaaseen. Myös muut saunojat laittavat löylyä samalla tavalla, mutta selvästi harjoituksen puutteesta kärsien.
Pukuhuone on niin ahdas, ettei sinne voi pystyttää nesteytyspistettä. Levähdysasema onkin heti oven ulkopuolella, jossa kolmeseinäisen katoksen suojassa miehet istuvat. Katoksen seinällä on muistaakseni peuran pää täytettynä. Ulkona näemme myös pinottuja mäntyhalkoja, jotka eivät ihan metrisiä ole.
Tässäkään saunassa eivät asiakkaat juo pahemmin olutta. Yhdellä miehellä on litran ruskea muovipullo kaljaa. Pullossa ei ole etikettiä. Sisältö on ns. elävää olutta. Elävä olut on suodattamatonta ja pastöroimatonta. Baareista saa ostettua mukaansa hanaolutta tällaisissa muovipulloissa. Mies tarjoaa juomaansa meillekin. Ja hyvää se olikin. En kysynyt, mistä olut oli ostettu, mutta meille hän suositteli ravintola Gubernatoria elävän oluen nauttimiseen. Tämä ravintola sijaitsee keskustassa entisen Gestapon talon kellarissa.
Kyselen kanssasaunojilta heidän mielipidettään Väinänlinnan saunoista. Tämä sauna on löylyiltään kaupungin paras. Menen peseytmään. Hanasta saa kuumaa vettä. Täynnä muovisen vatini ja käyn penkille istumaan. Tältä korkeudelta huomaan pesuhuoneen seiniä kiertävien penkkien alla olevan isoja kiviä. ”Ne ovat kiuaskiviä”, kertoo saunojista vanhin. Otan kivistä kuvan, jossa mittakaavaa tuovat töppöseni kokoa 46.
Poistumme saunasta. Isäntä tulee kansamme juttelemaan. Pyynnöstämme hän esittelee myös vedenlämmitykseen käytettävän puu-uunin, mutta valitettavasti sen toimintaperiaate ei meille täysin selviä. Samalla pääsemme näkemään työläiset, jotka pilkkovat puita kirveellä.
Isäntä kertoo saunan olevan yli sata vuotta vanha! Nykyisellä isännöitsijällä sauna on ollut yli 20 vuotta sen yksityistämisestä lähtien. Kyllä tämä on löylyiltään ja tunnelmaltaan kaupungin paras sauna.
