Olin ymmärtänyt, että Väinänlinnassa olisi enää vain kolme saunaa ja kaksi olisi neuvostoaikain jälkeen lopettanut. Tälle päivälle on siten ohjelmassa vain yksi sauna. Menemme lähimpään, Asemakadun (Stacijas iela) saunaan. Saunan valintaan vaikuttavat aukioloajat: tämä sauna on avoin perjantaisin miehille, mutta lauantaisin vain naisille.
Tiskin takana on nainen jolta ostamme kaksi lippua. Tähän niin kuin kahteen muuhunkin kaupungin omistamaan saunaan on lipun hinta 4,37 euroa. ”Vasemmalle”, sanoo myyjätär. Löydämme pukuhuoneeseen.
Pukuhuone on suuri. Kaappeja on 45, mutta aivan kaikki eivät ole käytössä: yhdestä puuttuu ovi ja toinen jää muiden kaappien taakse kulmaan. Kaikkiin kaappeihin sopii sama avain. Avaimia on kaksi kappaletta seinällä roikkumassa. Ehkä täällä on aiempina aikoina ollut täti availemassa ovia.
Pukuhuoneesta paistaa läpi Neuvostoliitto. Kaakelit seinällä kertovat sen. Ne ovat vinossa, ja osa niistä puuttuu. Ja ehkä ne alunperinkin on asennettu siihen aikaan, kun rakennusmiehillä (tai Neuvostoliitossa vähän kaikilla työläisillä) oli tapana nauttia vodkaa työaikana.
Kapea ja paksu puuovi vie metrin pituiseen eteiseen, jonka toisessa päässä on samanlainen ovi. Sen takana on iso pesuhuone, jossa yksinäinen mies on peseytymässä. Penkeillä on vateja. Laitan vatiin vettä ja vihdan likoamaan. Suihkuja on muutama. Suihkun kautta asumme sisään siitä ovesta, josta näin yhden miehen tulevan vihdan kanssa ulos.
Oven takana hämmästys on suuri. Kyllä tämä löylyhuone on. Nurkassa takavasemmalla on iso sähkökiuas. Kiviä siinä on paljon aivan kuin jonkun korokkeen päällä. Koko oikealla seinällä on lauteet, joilla on pituutta ehkäpä kolme metriä. Koko löylyhuoneen mitat on ehkäpä kolme kertaa kolme metriä.
Vasemmalla seinällä ennen kiuasta on kapea puinen ovi. Se ei voi olla lämmittäjän ovi, sillä eihän sähkösaunaan puita tarvitse tuoda. Erik avaa oven ja sen takaa paljastuu toinen löylyhuone! Tämä toinen löylyhuone on ensimmäistä kuumempi. Mitat ovat ehkäpä 2 kertaa 2,5 neliötä. Merkille pantavaa on ettei tässäkään huoneessa ole löylyastiaa tai -kauhaa. Löylyä ei siis saada. Palaamme viileämpään saunaan istumaan. Ihmettelen. Miten on tarkoitus vihtoa ilman löylyä?
Löylyhuoneita on vielä kaksi lisää. Pesuhuoneessa on toinen samanlainen puuovi, josta on käynti saunaan, josta puolestaan on käynti toiseen saunaan. Yhteensä saunoja on siis neljä. Nämä kaksi saunaa ovat kuitenkin kylminä.
Käyn mittaamassa saunojen lämpötilat. Suuremman saunan lämpötila on 90 astetta ja pienemmän 125 astetta.
Jossain vaiheessa saamme juttuseuraa. Paikalle tulee keskimääräistä nuorempi saunoja – siis vielä työikäinen. Aloitan keskustelun saunoista. Hän kertoo että kaupungissa toimii neljä saunaa!
Tapaamme jälleen pukuhuoneessa. Siellä on jo muitakin ihmisiä. Aloitan taas keskustelun Väinänlinnan yleisistä saunoista. ”Kyllä Forštadtin sauna toimii”, vakuuttavat miehet. Kukaan ei siellä kuitenkaan vieraillut 20 vuoteen. Kuulemma puulämmitteinen Sauna, mutta kun ei ole suihkuakaan.
Katson pikaisesti bussiaikataulua. Kohta sinne pääsee! Lähdemme kohti uutta saunaa ja jätämme tämän surkean saunan. Vai voiko tätä edes saunaksi sanoa, kun ei löylyä laiteta?
