Sompasaaressa kohoaa uljas hirsilinna. Se on sauna, ja on tehty kalliista hirsistä. Hirsiä ei ole veistetty talkoilla, vaan ne on valmiina hankittu. Ei kuulosta Sompasaunalta, mutta Sompasauna se tulee olemaan. Ymmärrän kyllä, miten tähän tilanteeseen on päästy: Sompasaunan kävijämäärät ovat jatkuvassa kasvussa eivätkä hätäisesti kyhätyt hökkelit tarjoa riittävää kapasiteettia. On tarvittu kunnon sauna. Samalla siinä on siirrytty pois juurilta.
Tänä kesänä olemme saaneet vielä nauttia aidosta Sompasaunasta. Se on tehty Sompasaunan perinteitä kunnioittaen. Rakennusmateriaalina on ollut jäte, joka ei ole muille kelvannut. Tavaraa ei ole ostettu uutena kaupasta, vaan sitä on koottu eri lähteistä ilmaiseksi.
Saunaa ei ole rakentanut rakennusliike, joka voisi ryvettää maineensa poliitikkojen lahjomisessa. Sauna on rakennettu talkoilla. Talkoot pidettiin tarkoituksenmukaista rakkautta, intohimoa ja huolellisuutta vaalien; saunan rakentamisessa kului useita tunteja.
Saunaa lämmitetään joka päivä. Polttoaineena käytetään Sompasaunan tyyliin sopiva puuta: sellaista puuta, jota on ilmaiseksi kerätty kaupungilta. Tästä ei tarvitse maksaa ja muuten tämä menisi kaatopaikalle. Ei se ole parasta polttopuuta, mutta parasta mitä ilmaiseksi pienimmällä mahdollisella vaivalla saa.
Ja millä ne puut saadaan polttokuntoon? Sahalla. Sompasaunassa on näkynyt kunnon sahoja, joilla me innokkaat saunojat sahaamme puita. Näillä helteillä saa kahdesti hien, kun sahaa itse omat saunapuunsa.
Minulla on muuten oma saha mukana Sompasaunalla. Oma saha on pieni ja kevyt. Ja terävä. Sillä tykkään sahata. Sahaa ei voi sellaisenaan kuljettaa mukana, vaan se on pakattu suojapahviin. Pahvi on kierrätettyä. Se on palvellut entisessä elämässään Puhveli-nimisen tukiaseman laatikkona. Sahan lisäksi otan Sompasaunalle mukaani näppylähanskat, rantatossut kokoa 46 ja halvat silmälasit.
Nyt on Sompasaunasta kirjoitus tältäkin vuodelta. Voin luvata teille yhden asian: tänä vuonna en tule enää Sompasaunalle häiritsemään kuvaamisella.