Viipuri

Suur-Merijoen sotilassauna

Jouduimme Suur-Merijoen saunaan. Se on entinen armeijan sauna lähellä Viipuria. Nykyisin Suur-Merijoki tunnetaan nimellä Haritonovo (Харитоново) ja paikalliset tuntevat saunan nimellä banja (баня). Mutta ei mennä asioiden edelle.

Seisomme Oton kanssa Viipurissa ja tuijotamme Talikkalan saunan ovea. Ovi on suljettu isolla munalukolla eikä aukea. Oveen liimatun lapun mukaan sauna avaa ovensa elokuun alussa. Varasuunnitelma? Tuossahan on taksitolppa ja vapaa taksi.
– Minne ajetaan?
– Ykkössaunaan.
– Se tekee 120 ruplaa.
Auto lähtee liikkeelle.
– Onkohan täällä muita saunoja avoinna?
– Ykspää on tänään naisille, sinne ette pääse.
– Eikä muita ole?
– Olisikohan Suur-Merijoki (Haritonovo)? Minä soitan kaverille.
Kuski kilauttaa kaverille ja kysyy neuvoa. Puhelun aikana pääsemme jo perille ykkössaunalle.
– Kyllä Suur-Merijoki on auki lauantaisin. Kyyti maksaa 250 ruplaa.
– Ajetaan sinne.
– Oliko tämä jotenkin huono sauna, kun ei kelvannut?
– Ei, mutta tänne ykkössaunalle pääsemme huomennakin.
– Sanoin muuten hinnan väärin… 250 ruplaa on täältä Suur-Merijoelle, mutta sieltä Talikkalasta tänne oli satasen. Se on yhteensä 350 ruplaa.
– Mennään vaan.

Taksisuhari alkaa kysyä passeista. Ei ole mukana, mutta kopiot on. Mihin tässä sellaisia tarvittaisiin? Heti kaupungin jälkeen on passintarkastus. Taksi pysähtyy. Tarkastaja avaa takaoven ja kurkistaa sisään. Passin kopiot on meillä kädessä. Tarkastajaa ei kiinnosta. Hän laittaa oven kiinni ja näyttää tietä eteenpäin. Taksikuski kertoo, että tämä tarkastuspiste tehtiin estämään jalkapalloa katsomaan tulleiden viisumittomien ”afrikkalaisten” matka rajalle. Vain kaupungista poistuvat autot pysäytetään.

Saavumme saunalle. Mitättömän näköinen rakennus odottaa. Voiko tämä rötiskö enää toimia? Tuntuu toimivan, sillä ulkona on miehiä vain kalsarit jalassa ja kalja kädessä. Tuolilla istuu vanha nainen. Saunan hinta kahdelta on 500 ruplaa. Tuhannen ruplan seteli (14 euroa) on liian suuri, joten maksamme pienillä rahoilla. Koivuvihta maksaa satasen kappaleelta (1,40 euroa).

Saunan eteen on rakennettu vilvoitteluhuone. Astumme ensin sinne. Se toimii samalla tuulikaappina. Sieltä tie käy saunan eteiseen. Täällä on kauniin vihreät seinät. Pöydällä on jouluinen pöytäliina ja seinällä vuoden 2015 ortodoksinen kalenteri. Istuimet ovat taittopenkkejä, jotka varmaan joskus ovat olleet kylän kulttuuritalolla. Nauloja olisi, mutta ei tänne jätetä vaatteita. Ne viedään seuraavaan huoneeseen, joka on varsinainen pukuhuone. Ilmanvaihdosta on huolehdittu näissä huoneissa; seinissä on räppänät avattuna.

Ostamme kaksi vihtaa ja otamme kaksi pesuvatia ensimmäisestä pukuhuoneesta. Nainen kuitenkin neuvoo ottamaan yhden vadin mukaan. Onko vateja niin vähän, että emme saa kahta? En meinaa ymmärtää mitä nainen tarkoittaa. Jätän jo toisen vadin pinoon. Lopulta asia käy selväksi: yksi vati vihdalle ja yksi vati peseytymiseen. Kaksi miestä tarvitsee saunassa yhteensä neljä vatia. Otan pukuhuoneesta mukaani pinon pesuvateja ja toivon, että niitä jäi sinne riittävästi vielä myöhemmin saapuvia saunojia varten.

Lipunmyyjä on neuvonut laittamaan vihdan kuumaan veteen. Pukuhuoneessa istuu hoikka vanha mies, joka neuvoo laittamaan vihdan kylmään veteen; sitten siitä tulee hyvä ja kestävä vihta. Neuvot ovat ristiriitaiset. Yritän aina totella paikallisia, mutta kaikkia en voi miellyttää. No, toinen vihta laitetaan kylmään veteen ja toinen kuumaan.

Pesuhuoneita on kaksi. Ensimmäisessä on suihku. Penkit kiertävät seiniä. Kuusi pesuvatia voidaan täyttää samanaikaisesti kraanojen alla; kyllä tämä on selväsi suunniteltu sotilaskäyttöön. Toisessa pesuhuoneessa on myös suihku ja kolme vesihanaa. Betonimiehet ovat varmaan valaneet lattian selvin päin, sillä vesi seisoo suihkun alla.

Löylyhuoneen nurkassa on iso kiuas. Se on metallinen häkki. Pohjaltaan se on neliskanttinen, olisko noin 1,5 metriä leveä ja syvä. Ylimmät kivet ovat kahden metrin korkeudessa. Hormia ei näy missään, joten ehkä se kulkee kivien sisällä.

Saunassa on asiakkaita. Meidät tunnistetaan suomalaisiksi ja meitä tervehditään suomeksi. Esittäydyn usealle asiakkaalle. Kaikki toistavat samaa: tämä on entinen sotilassauna. Se on jo tullut selväksi. Venäläisille sen sijaan ei käy päähän, keitä me oikeasti olemme. Oletteko liikeasioilla Viipurissa, he kysyvät. No juu, liikeasioillahan tänne tultiin – eihän minun viisumillani saa tehdä muita kuin liikematkoja!

Miehillä aikaa kuluu enemmän ulkona kuin sisällä. Ulkona käytettävissä on yksi pöytä ja sen äärellä penkit. Pöytä on tehty vanerista ja alkaa olla jo uusimisen tarpeessa. Miehet istuvat ja tupakoivat. Tumpit heitetään maahan, sillä tuhkakuppia ei ole. Uusi mies saapuu saunaan. Hän astuu tottuneesti lämmittäjän huoneeseen, viipyy siellä hetken ja tulee kättelemään kaikki saunojat. Myöhemmin meille selviää, että hän on saunan omistaja.

Paikalliset kertovat, kuinka tämä on ehdottomasti alueen paras sauna. Tänne tullaa kauempaakin, ei vain tästä kylästä. Osa toki asuu tässä lähellä. Saunaan tullaan lepäämään, tapaamaan kavereita ja viettämään heidän kanssaan aikaa. Vitsailu kuuluu tapoihin. En jaksa itse pelkkää ulkona istumista, haluan löylyyn. Vihdoista toinen, kuumassa vedessä oleva, on jo pehmeä. Toinen, kylmään veteen laitettu, on vielä kova. Käymme löylyssä, vähän vihdomme sillä pehmeällä vihdalla.

Saunaan tulee myös omistaja. Hän katsoo mittaria seinällä.
– ”130 astetta”, sanoo omistaja.
– Käyttekö mieluummin saunassa kuin banjassa, kysyy toinen mies meiltä.
– Ei niillä mitään eroa ole, vastaan. Molemmissa laitetaan löylyä ja vihdotaan.
– Niin mutta suomalaisessa saunassa on vain 80 astetta lämmintä, toteaa mies.
Kun muuta eroa ei löydetä, niin aseeksi otetaan lämpötila, tuo helpoimmin mitattavissa oleva suure. Mitä korkeampi lämpötila, sitä parempi kyly.

Eihän tätä kestä. Menen takaisin ulos. Ulkona miehet kertovat minulle yhdestä saunojasta, joka myöhemmin esittäytyy Igoriksi:
– Tämä mies tässä on hyvä vihtoja.
– Kyllä, hän on käynyt Moskovassakin vihtomassa.
– Juu, Zhirinovskinkin on kylvettänyt.
– Mehän vain vitsailemme… Mutta hyvä vihtoja hän on.
– Kohta hän vihtoo teidätkin.

Igor ottaa ensin minut käsittelyynsä. Otan pyyhkeeni mukaan lauteille. Laitan sen ylimmälle tasolle ja käyn itse makaamaan vatsalleni sen päälle. Saunatossu laitetaan varpaiden alle. Käsiä ei laiteta pään alle, vaan kehon sivuille. Sitten se alkaa!

Igor koukistaa jalkani ja vihtoo jalkapohjani. Sitten hän voimakkain lyönnein hakkaa jalkojani ja selkääni. Välillä hän lisää löylyä. Välillä käy huuhtelemassa vihtoja. Silloin hän neuvoo minua pysymään paikallani ja lupaa palata pian. Useasti Igor tiedustelee, onko kaikki hyvin.

Olen saanut vihtakäsittelyn ennenkin. Vihtominen on polttavan kuumaa puuhaa sekä vihtojalle että vihdottavalle. Igor pyrkii helpottamaan tätä kastelemalla vihdat kylmällä vedellä. ”Sano heti, jos polttaa” on Igorin ohje. Sinnittelen lauteilla, ja yllättävää kyllä, ei tämä kovasti polta. Loppuvaiheessa kyllä alkaa jalkoja jo polttaa.

On aika kääntyä ympäri. Igor luovuttaa ja siirtyy vaihtopenkille. Aleksei tulee jatkamaan. He alkavat huudella ohjeitaan.
– Suojaa käsillä munia!
Aleksei hakkaa jalkojani ja etenee siitä ylöspäin kohti vatsaa.
– Kädet ylös!
Nostan käteni yksitellen ylös, jolloin nekin vihdotaan.
– Pesuhuoneeseen!
Astun pesuhuoneeseen. Igorilla on jo kaksi pesuvatia kylmää vettä valmiina. Hän heittää ne päälleni.
– Nyt suihkuun!
– Kylmää vettä?
En saa vastausta, joten otan kylmän suihkun.
– Nyt ulos vilvoittelemaan!
Saunottajan ohjeita on noudatettava.

Ulkona istumme jälleen kaikki saman pöydän ympärillä. Igor aloittaa keskustelun:
– Ei kuulu venäläiseen perinteeseen olla juomatta saunassa olutta. Etkö juo ollenkaan?
– Kyllä minä juon saunan jälkeen.
– Mitä vettä sinulla on?
– Jermukia.
– Se on hyvää vettä, armenialaista. Olen itse armenialainen, sanoo saunaisäntä.
Tässä saunassa on näköjään etikettivirhe juoda vettä, mutta onneksi olin sen valinnut oikein.
– Ottaako kaverisi votkaa?
– Joo.
– Ei votkaa pitää juoda saunassa. Se menee liian nopeasti päähän.
– Ja snaju, sanoo Otto, mutta jatkaa silti juomista.

Tauko kestää ja kestää. Tarkoitus oli olla kolme tuntia saunassa, mutta se ei riitä millään. Nyt on Oton vuoro mennä vihdottavaksi. Hän menee lauteille makaamaan vatsalleen. Jään istumaan alas vaihtopenkille kääntämään ja huutamaan ohjeita.
– Pidä jalat yhdessä!
– Kädet sivuille!
Igor vihtoo. Välillä kysytään, onko kaikki hyvin. Aleksei jatkaa työtä. Ohjeet ovat jo tutut:
– Käänny ympäri!
– Kädet munille!

Vihtominen on ohi. Igor neuvoo menemään kylmään suihkuun. Otto istuu lauteilla ja näyttää peukkua. Ei täällä näytetä peukkua, ei tämä mikään Heinola ole. Sanon vielä Otolle, että kylmään suihkuun. Vastaus on vain ”da”. Aleksein kanssa tartumme Ottoa kädestä ja saatamme kylmään suihkuun. Pää veden alle.

Otto jää istumaan penkille pesuhuoneeseen. Igor tulee sanomaan, että pitää mennä ulos. Otto vain istuu penkillä. Tuntuu ottaneen löylytys koville. Pitkäaikainen oleskelu kuumassa löylyhuoneessa altistaa nestehukalle.

Tauolla venäläiset alkavat vihdoin udella, mistä tämän saunan keksimme. No taksikuskithan aina saunat tietävät. Saamme neuvon mennä takaisin bussilla. Numero 12 lähtee aivan saunan vierestä puolen tunnin välein. Sauna on auki jonnekin yhdeksään saakka, mutta bussi kulkee kello 23:een. Turha ottaa taksia, bussi maksaa ehkä 30 ruplaa. Minulla on tapana noudattaa paikallisten ohjeita etten vaikuta itsepäiseltä.

Otto ei tästä pidä. Pukuhuoneessa alkaa jankkaaminen taksin eduista. Taksilla tuetaan työllisyyttä eivätkä rahat mene korruptoituneen johtajan taskuun. Ja taksi on nopeampi. Kuuntelen jankkaamista koko peseytymisen ajan. Lopulta luovutan ja käyn tilaamassa vaivihkaa taksin. Minun elintapoihin ei kuulu taksilla ajaminen, mutta joskus voi tästä poiketa. En kuitenkaan kehtaa tilata taksia saunalle vaan kyläkaupan luokse.

Vihtomisessa pyyhe on kastunut läpimäräksi. Pesun jälkeen menemme siis vielä ulos kuivattelemaan. Pääsen kertomaan illan parhaan vitsin.
– Asutko omassa talossa?
– Ostin juuri asunnon.
– Paljonko maksoit?
– … sataa… tuhatta euroa.
– Paljonko?!
– … sataa … tuhatta
– Euroa?! Montako neliömetriä?!
– Kyllä minä tiedän, että olen hullu!
Harvoin on yleisessä saunassa tällaista naurua saatu kuulla. Miehet laskevat asuntoni hintaan ruplissa. Osa kyselee lainan lyhennystä ja korkoa. Vastailen kysymyksiin rehellisesti, mutta jotain jätän kertomatta. Yhtiövastike voisi olla vaikea selittää ulkomaalaiselle.

Kävelemme kaupalle ja ostamme kylmää vettä. Hetken päästä taksi tulee. Paluumatkalla on kääntyminen Nuijamaantieltä vasemmalle Vaalimaantielle. Vasemmalla kaistalla on pitkä jono. Taksi ottaa oikean kaistan, kiihdyttää ja kääntyy vasemmalle oli koko jonon. Ja vasemmalta tulee auto! Nyt alkaa pelottaa. Tämä taitaa jäädä viimeiseksi taksimatkakseni vaikka jäisinkin henkiin. Ymmärrän yhä paremmin ystävääni Johannaa, joka ei suostu taksiin astumaan.

Kuka muuten tämä Haritonovo oli? Millainen mies on antanut nimensä sotilaskylälle? Hänen muistomerkkinsä on kaupan edessä ja siihen on tuotu kukkia. Olen laiska enkä mene lukemaan. Katson kännykällä. Tällaista miestä ei Internet tunne, ehkä muistin nimen alkukirjaimet väärin. Kotona katson Suurta Neuvostotietosanakirjaa eikä sielläkään ole tätä Haritonovia mainittuna.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.