Minnehän sitä tänään menisi saunaan? Priedainen sauna aukesi yhdeksältä, onkohan se jo auki? Kello on jo kaksi iltapäivällä… Aivan hotellin vierestä lähtee bussi numero seitsemän. Jūrmalan bussiliikennettä hoidetaan pääasiassa mikrobusseilla, siis pakettiautoilla. Matka maksaa 50 senttiä ja kestää kymmenen minuuttia.
Priedaine on Jūrmalan pieniä kaupunginosia. Se on huvilakaupunki, jonka rakentaminen Saaren kartanon maille aloitettiin jo 1800-luvulla. Turistit eivät sinne eksy, sillä siellä ei ole varsinaisesti mitään nähtävää tai koettavaa saunan lisäksi. Alueella on vain vanhoja omakotitaloja ja huviloita. Asukkaita siellä on alle 700. Palveluihin kuuluvat kauppa, päiväkoti ja yleinen sauna.
Jään pois bussista ja kävelen korttelin verran saunalle. Kadun varrelle on pysäköity paljon autoja. Asiakkaita siis riittää. Näkyvälle paikalle on pysäköity Jūrmalassa tyypillinen ”Toyotan” isokokoinen auto.
Sauna on tunnettu myös puutarhastaan. Valitettavasti kasvukausi on täälläkin jo ohi, joten en saa esittelyä puutarhaan. Puutarhassa istuu saunojia vilvoittelemassa. Joukossa on miehiä ja naisia. Koska henkilökuntaa ei näy, astun sisälle ostamaan lippua ja katsomaan pelipaitoja.
Pelipaidoistaan tämä sauna parhaiten tunnetaan. Niitä on huoneen kaikilla seinillä. Vain oviaukot miesten ja naisten osastolle ovat paljaat pelipaidoista. Melkein kaikissa paidoissa lukee Jass tai K. Jass. Tuo K-kirjain on tarvittu erottamaan serkukset toisistaan. Tässä huoneessa on lipunmyynnin ja baarin lisäksi pöydät ja penkit oleskeluun ja lepäämiseen. Kaikki seinät on koristeltu pelipaidoilla, joukkuekuvilla tai muulla jääkiekkorekvisiitalla. Mailojakin on seinillä. Ja nämä eivät ole mitään ostotavaraa, vaan kaikki on alkuperäistä. Onkohan tuota mailaa käytetty jossain kultamitalipelissä?
Maksan pääsymaksun kymmenen euroa ja jään juttelemaan rouvan kanssa. Hän muistaa edellisen vierailuni neljän vuoden takaa. Menen sisään oviaukosta, jonka yllä lukee viriesu nodala. Pukuhuoneessa ei enää jääkiekkotavaraa ole. Pukuhuoneessa on kaapit lakatusta laudasta. Kaikki kaapit, penkit ja pöytä on kaunista lautaa. Täällä eivät pukukaapit ole lastulevyä, metallia tai tuota nykypäivän hirvitystä, muovia.
Pesuhuone on remontoitu sitten viimenäkemän. Seinillä on uudet laatat ja muovit. Lattia on sama vanha epätasainen. Suihkuja on kahdet ja lisäksi narusta vedettävä kylmävesiämpäri. Täytän pesuvadin keskellä huonetta olevasta hanasta. Vihta vatiin, hattu päähän ja vanerilevy mukaan. Saunan ovi on vaihtunut lasiseksi eikä enää ole laudasta. Ovi on edelleen yhtä kapea kuin ennenkin, mutta hoikkana miehenä mahdun siitä kulkemaan.
Löylyhuone on kompakti. Korkeutta on enemmän kuin leveyttä tai pituutta. Lauteille mahtuu istumaan kolme leveää miestä. Alalauteella on tilaa saman verran. Pari miestä istuu jo lauteilla. He aloittavat keskustelun kanssani latviaksi, mutta vaihdan kielen heti venäjäksi. Ehkä näytän jo niin latvialaiselta, että kanssani halutaan keskustella latviaksi?
Käyn tauolla ulkona. Juttelen miesten kanssa saunoista. Joudun taas kertomaan, kuinka suomalaisessa saunassa on pakko heittää löylyä. Jos on sellainen sauna, jossa ei saa löylyä laittaa, älkää nimittäkö sitä suomalaiseksi. Alkaa hieman sataa. Menemme sisälle.
Sisällä saunaemäntä kysyy, ottaisinko teetä. Tarjolla on minttuteetä ja punaista teetä. Otan punaista tietämättä mitä se tarkalleen edes on. Myöhemmin tulevilta asiakkailta sama kysytään latviaksi: ”sarkanais vai piparmētru”?
Yritän myös udella saunan historiaa. Saan vain selville, että nykyiset omistajat ovat pitäneet saunaa vuodesta 1999 lähtien. Sitä ennen sauna oli ollut jonkin aikaa suljettuna.
Menen saunaan. Istun ylälauteella yksikseni ja hakkaan itseäni vihdalla. Käsiä polttaa ja vihta on polttavan kuuma. Saunaan tulee mies, joka kysyy laitetaanko löylyä. Ei minulle, polttaa muutenkin. Mutta minulle tämä on vähän, sanoo mies ja jää alas seisomaan. Hyvät tavat ovat täällä kunniassa; hän ei laita löylyä, kun ei halua häiritä vihtojaa.
Menen vilvoittelemaan. Punainen teeni odottaa lepohuoneessa. Kiinaanruusu on painunut pohjalle, mutta pinnalla kelluu erilaisia teen ainesosia. En tiedä vieläkään, mitä kaikkea tähän teehen on laitettu. Lusikalla saan kuitenkin ongittua kelluvat kappaleet lautaselle, jotta ne eivät tulisi suuhun teetä juotaessa.
Tässä saunassa on vain yksi kiuas. Se on yhteinen miehille ja naisille. Löylyluukku on siis kummallakin osastolla. Tulipesä saattaa olla erillisessä huoneessa, jonne on pääsy rakennuksen takapuolelta. Näin puut saa kätevästi kannettua liiteristä eikä niitä tarvitse kuljettaa puku- ja pesuhuoneiden kautta. Huomaattehan nyt, että olen Latviassa, jossa saunat pääsääntöisesti lämpiävät puilla, ei sähköllä.
Löylyä laitetaan emalimukilla. Mukilla avataan kiukaan kuuma luukku ja laitetaan tippa vettä kerrallaan. Koko mukillista ei ikinä laiteta kerralla! Mukin pohjalle otetaan vain vähäsen vettä ja tarvittaessa näitä tippoja voidaan laittaa kiville jopa 20 kertaa. Naisten puolelta kuuluu useasti löylynlaiton ääni. Naiset ovat täälläkin innokkaita löylyttelijöitä.
Kylven kaksi tuntia ja nautin olostani. Olisiko nyt hyvä aika lähteä? On vielä valoisaa, joten kävelen kylällä ja otan valokuvia. Suojeltu funkkistyylinen rautatieasema on hyvä kuvauskohde. Kohta bussi tulee. Istun pysäkille odottamaan.
Ei tule kuitenkaan bussia. Ehdin istua pari minuuttia kun saunan edessä pysäköitynä ollut auto pysähtyy eteeni. Siellä istuu saunasta tuttu tumma mies. Hän tarjoaa kyydin lepokotiini. Kiitos kyydistä! Harvoin sitä Lexuksella tulee kuljettua.
Sauna löytyy facebookista: https://www.facebook.com/pirtspriedain/