Eilen selvisi, että Kaunasissa toimii oikea yleinen kaupunkisauna. Mutta toimisiko täällä toinenkin? Joku vanha sauna toimii osoitteessa Sodu gatve 66. Lähden ottamaan selvää asiasta. Ajan trollikalla lähimmälle pysäkille kirkon eteen. Siinä on kauppa, josta ostan juomat (jos vaikka saunassa ei myydäkään). Sitten tallaan katuja lyhyen matkaa pientaloalueelle. Tuolla se iso sauna on pienten talojen takana piilossa.
Astun ovesta sisään ja esittäydyn kassaneidille. Kerron olevani saunakeräilijä (коллекционер) Suomesta ja matkanneeni Liettuaan vain voidakseni tutustua yleisiin saunoihin. Maksan pääsymaksun ja nainen huutaa saunaniekan, nuoren pojan, viemään minut miesten osastolle. Täällä on kaksi eri osastoa, ja ne ovat eri päivinä miesten ja naisten käytössä, joten ovella luonnollisesti ei lue mitään. Saunaniekka ei puhu mitään, sillä ehkä hän on liian nuori osaamaan venäjää eikä uskalla englantia kokeilla.
Pukuhuoneita on kaksi ja täällä jo alastomat miehet istuvat vettä nauttien. Pukuhuone on balttilaiseen tyyliin päällystetty muovilevyllä, joka muistuttaa ponttilaudasta tehtyä paneelia. Pesuhuoneessa muovia ei ole, vaan siellä seinät on päällystetty graniitilla, joka kauniisti kiiltelee ikkunasta tulevassa valossa.
Löylyhuoneessa on oven edessä iso kiuas. Tai ehkä kiuas ei ole iso, mutta kuumana käyvä kiuas on suojattu tiiliverhouksella, ja niiden välissä on iso ilmarako. Oikealla puolella on porrasmaiset lauteet. Lauteille mahtuu leveästi kolme miestä istumaan rinnakkain. Tämä ei siis ole niin suuri vihtomiseen kuin edellisen päivän sauna. Istun ylimmälle lauteelle ja sieltä katselen saunaa. Kiukaan ja oven välissä on ulkoseinässä räppänä, joka on auki. Räppänän aukossa on kivennäisvesipullo täynnä kirkasta nestettä.
Saunaan tulee mies, joka tottuneesti avaa kiukaan luukun ja laittaa mukilla vettä kiville. Sitten luukku kiinni. Hän heiluttaa pesuvatia ilmassa ja saa löylyn jakautumaan tasaisesti. Räppänältä hän ottaa Vytautas-pullon, kaataa siitä hieman nestettä mukiin, ja sitten lyö nesteen kohti kiukaan tulikuumaa luukkua. Jokin tuoksu täyttää saunan. Tuttu tuoksu, mutta en nyt keksi, mikä. Hetken löylyttelyn jälkeen käyn vilvoittelemaan.
Tilaan saunateen. Saan sitä ison mukillisen. Jääkaapissa on isoissa lasituopeissa piimää. Kyllä piimä on saunojien juomaa! Kanssani tulee juttelemaan mies, joka heti ensimmäisenä kysyy, että keräänkö saunoja. Hänen sanavalintansa (собирать) on outo, aivan kuin yleisiä saunoja voisi noukkia koriinsa kaupungilla kävellessään. Tästä se juttelu alkaa. Kohta kaikki tietävät, että olen vieras Suomesta. Saunan edessä terassilla minulle tarjotaan savustettua kalaa. Kalan tuonut mies tunnustaa, että on sen ostanut kaupasta. Saunaniekka leikkaa ison limpun viipaleiksi ja tuo sen miehelle. Myös iso vesimeloni on terassilla tarjolla. Kyllä liettualaiset osaavat saunaeväät!
Koska en osaa liettuaa montaakaan sanaa, vaihdetaan keskustelu venäjäksi. Kaunas on yksikielinen kaupunki, mutta silti paikalla on kaksi muutakin miestä, jotka puhuvat venäjää (toinen on valkovenäläinen turisti, joten se sallittakoon). Kaikki osaavat venäjää, joten pääsemme nauttimaan samasta keskustelusta.
Yhdeltä vanhalta mieheltä tiedustellaan, mihin hän on Ladansa pysäköinyt, kun ei missään näy. Mies kertoo keväällä myyneensä Ladansa, ja siitä on nyt tehty uutta metallia Venäjällä. Hän oli ajanut samalla Ladalla vuodesta 1976, siis 40 vuotta! Lopulta paljastuu, että hänen Ladansa oli mallia seitsemän eikä sitä valmistettu vielä vuonna 1976…
Saunassa myös muistellaan menneitä. Keskustellaan työnteosta ja rahasta. Yksi mies kertoo, kuinka ennen sanottiin, että kohta saavutetaan kommunismi ja sitten on kaikki ilmaista! Niin siinä kuitenkin kävi, että mitä lähemmäksi kommunismia edettiin, sen kauemmaksi se karkasi. Sama mies myöhemmin kertoi lukeneensa kaikki löytäneensä Mannerheimia koskevat elämäkerrat! Jos vielä menen Kaunasiin, vien hänelle jotain Mannerheim-aiheista lahjaksi.
Aika mennä löylyyn. Otan mittarini mukaan. Saunan lämpötila on 115 astetta. Tätä ei meinaa kukaan uskoa. Uusille tulijoille kerrotaan lämpötilasta, mutta he väittävät, että lämpötila olisi vain 90 asetetta. Liettualaiset eivät usko ennen kuin näkevät.
Laitan myös löylyä. Otan huopaisen istuinalustani ja sillä avaan kiukaan luukun. Sormet meinaavat palaa! Eikä mikään ihme, ovathan kaikki kivet ihan punaisia. Nyt ei näy siis sitä Helsingin kertalämmitteisistä saunoista tuttua punotusta, vaan kivet ovat läpikotaisin punaisia! Onneksi kivet ovat jo hieman jäähtyneet, sillä sauna on ollut auki monta tuntia. Laitan löylyä ja vaivoin suljen luukun. Kun huopaisella alustalla tartun löylyluukkuun, kuuluu vain sihinä, kun vähäkin vesi haihtuu huovasta. Myöhemmin haen mittarini ja mittaan metallisen luukun lämpötilan. Luukku itsessään on noin 250 astetta, mutta sen metallinen kahva vain 200 astetta. Ei tähän parane paljain sormin koskea.
Tarkkaavaiset lukijat ovat varmasti huomanneet, etten ole käynyt vielä altaassa lainkaan. Aivan, tänään on lauantai, ja allasosasto on naisten käytössä. Muina päivinä miehillä on käytössään allas. Toivottavasti sen vesi on kylmää. Tässä saunassa kuitenkin pääsee ulos vaikka ei allasta olekaan. Osa miehistä tietää, että joskus saunassa on ollut vain yksi osasto vuoropäivinä auki miehille ja naisille, mutta sittemmin osasto on jaettu kahtia. Aika turha jako, sillä naiset käsittääkseni pääsevät saunaan vain lauantaisin.