Sunnuntai on juhannusatto. Kävelen kaupungilla ja räpsin valokuvia. Humalaiset venäläiset tulevat juttelemaan kanssani. Ihmiset ovat selvästi aloittaneet juhlinnan ajoissa. Lopulta sauna aukeaa ja lähden sinne.
Jelgavankadun sauna on kellarissa ainakin osittain. Portaita mennään alas. Ensimmäisenä on oleskeluhuone. Seinät ovat tiiltä, avotakassa palaa valkea. Pöydällä on kuminaista juhannusjuustoa. Miehet istuvat ja juovat kaljaa. Kävelen kohti pukuhuonetta. Matkalla on lämmittäjän työpiste. Lämmittäjä välillä lisää halkoja, välillä myy lippuja.
Pukuhuone on neliskanttinen ja pelkistetty. Laitan tavarat kaappiin. Lämmittäjä tulee kertomaan, missä on sauna. Kyllähän minä sen tiedän, ei pukuhuoneesta ole kuin kaksi ovea ja toisesta tulin sisälle. Toinen ovi vie pesuhuoneeseen. Käyn suihkussa, otan vanerilevyn ja astun saunaan.
Tämäkin sauna on jatkuvalämmitteinen. Kiuas vie koko oven oikealla puolella olevan tilan. Kaikki metalli on peitetty kivillä – myös savuhormi. Kiviä on kiukaan ulkopuolella kunnolla. Tuli palaa jatkuvasti ja saunassa on kuuma. Vanha mies viskoo vettä pienellä kauhalla seinille. Kosteus parantaa ilman laatua. Käyn istumaan ja nauttimaan löylyistä.
Välillä käyn vilvoittelemassa. Keskustelu käydään täälläkin venäjäksi, mutta keskustelukavereiden kansallisuutta voidaan arvailla. Kovaääninen mies johtaa keskustelua. Hän arvostelee Hodorkovskia ja lisäksi arvostelee talouselämän nykytilaa: venäläiset ostavat kaiken, juuri ostivat Metalurgsinkin. Liepajas Metalurgs on kaupungin suurin teollinen työnantaja. Onneksi sentään alusvaateteollisuus on latvialaisten omissa käsissä.
Juhannusaaton kuuma sauna saa jäädä lyhyeksi. Kylmävesiallasta ei täälläkään ole. Lähden kaupungille syömään. Ainoa löytämäni avoin ravintola oli Klondaika, latvialainen texmexketjuravintola. Ruoka oli surkean makuista ja annokset pieniä. Taisi olla hintakin korkea. Onneksi hotellihuoneessa oli kuminaista juhannusjuustoa. Illaksi menen rannalle, siellä on iso vesiallas. Valitettavasti vesi vain on liian lämmintä.