Narva-Jõesuun jälkeen menemme suoraan naapurikuntaan, Vaivaraan. Emme edes yritä löytää kunnan mahdollista keskustaa, vaan menemme aivan Narvan lähellä sijaitsevaan Olginan kylään. Olgina on entinen sovhoosi eli valtion maatila. Venäjänkielen sana sovhoz on lyhenne sanoista sovetskoe hozjaistvo eli kirjaimellisesti käännettynä neuvostotalous.
Olginan kylässä on nykyisin noin 200 asukasta, kerrotaan saunassa. Wikipedia tietää asukasluvun olevan noin viisisataa. Aivan sama minulle. Saunassa on 20 pukukaappia miesten ja naisten puolella. Yhdellä kertaa saunassa saa olla 1,5 tuntia. Päivän aikana ehtisivät kaikki kylän asukkaat käydä saunomassa! Suurin osa saunojista tuleekin Narvasta, jossa kaupungin oma yleinen sauna on tunnettu heikkotasoisena.
Astumme saunaan ja ostamme liput myyjättäreltä. Kengät riisutaan ja laitetaan siniseen muovikassiin. Kun kengät annetaan myyjälle, saadaan vastineeksi avain. Jo siis porstuassa pitää laittaa tossut jalkaan. Ilman tossuja ei tällaiseen saunaan pidä mennä.
Kiuas on jatkuvalämmitteinen. Lämpötila on sata astetta meidän mennessämme, mutta siitä se koko ajan laskee. Narva-Jõesuun saunassa meitä varoiteltiin, että saunan lämpötila olisi vain 60 astetta ja kosteusprosentti saman verran. Aivan näin ei asia kuitenkaan onneksi ollut.
Löylyhuone on kompakti. Kiuas vie melkein puolet huoneesta. Toisella puolella on kulmalauteet. Ylälauteelle mahtuu istumaan noin neljä henkilöä. Muut jonottavat vihtoineen alhaalla. Ylin laude myös kiertää kiukaan taakse, joten sinne mahtuisi vielä yksi mies. Tämä laude on kuitenkin samalla tasolla kuin kiukaan kivet eikä mitään kaidetta ole.
Keskustelua täälläkin käydään venäjäksi. Eipä kai ihme, sillä eihän lähiseudulla vironkielisiä ihmisiä pahemmin asu. Pääsen juttuun alkuasukkaiden kanssa. Joku paikallinen kertoo sovhoosin saunojen historiasta. Merkitsen kertomukset muistiin. Tämä nykyinen sauna on rakennettu vuonna 1972.
Vasta lähdettyämme saunasta huomaamme, että lipussa on maininta rajoituksesta: vain 1,5 tunnin saunomista yhdellä lipulla. Kukaan ei kuitenkaan tullut huomauttamaan. Ehkä rajoitusta ei seurata niin tarkasti.
Illalla mentiinkin syömään Gulliverin ravintolaan. Tilasimme Aksun kanssa annokset porsasta. Tulipas iso möhkäle! Lautasella oli varmaan kilo tavaraa. Onneksi iso osa siitä oli luuta, jota emme syöneet.