Torstai. Edellisenä iltana hyppäsin laivaan. Nukuin laivassa yön ja heräsin aamulla väsyneenä Tallinnan satamassa. Söin pikaisen aamiaisen ja lähdin odottamaan linja-autoa. Päivällä olin jo Riiassa. Vein tavarat majapaikkaan, ehkä söinkin jotakin ja lähdin etsimään saunaa.
Ensimmäisenä taisin mennä Nellijan saunaan ratikalla 5. Torstaina on naisten päivä, joten saunaan en päässyt sisälle. Aukioloajat lukevat tietysti vain latviaksi enkä ollut viitsinyt opetella viikonpäiviä. Oma moka, eiks niin? Jatkoin sitten eteenpäin Martinkadun saunaan. Kiinni sekin, onhan torstai. Mitä sitten? Puhelin esille ja soittelemaan. Vizlasissakin on naisten päivä, käskivät tulla huomenna. Mutta huomenna olen jo Liepajassa!
Lopulta Purvcieman saunasta kerrottiin, että ovat auki. Lähdin sinne. Saunaa ei ole helppo löytää, kun tulee kaupungista. Sähköbussit ajavat yksisuuntaisia katuja ja tämä sauna on kyllä reitin varrella, mutta vain paluusuunnassa. Bussipysäkeillä ei ole minkäänlaisia karttoja. Karttaa ei tietenkään ole mukana periaatteestakaan. Puhelimessanikaan ei ole karttaa, joka toimisi ilman Internet-yhteyttä. Olen pulassa.
Lopulta löydän kadun, jolla sauna sijaitsee. Katselen numeroita ja lähden kävelemään oikeaan suuntaan. Pitkään käveltyäni löydän saunan. Astun pieneen kahvilaan. Tiskin takana nainen polttaa tupakkaa. Jääkaapissa on muutamia voileipiä. Maksan saunan pääsymaksun. Matkalla en löytänyt kauppaa, joten juomaa ei ole. Yritän ostaa vettä, mutta sitä on varmaan sata erilaista. Ostin sitten kaksi pientä lasipulloa kaasutettua mutta suolatonta ukrainalaista vettä.
Kahvilasta ovi käy pukuhuoneeseen. Siellä on muutamia kaappeja. Pukuhuone on aika ahdas. Pukuhuoneesta on käynti myös vessaan. Sauna näyttää uudelta rakennukselta, mutta vessan pistorasia ja valokatkaisija kertovat, että rakennus on neuvostoaikainen. Vai olisiko joku asentanut itsenäisyydenaikaiseen rakennukseen neuvostoaikaiset valokatkaisijat ja pistorasiat?
Löylyhuoneen kiuas on iso ja näyttää Nazarovin muuraamalta. Löylyä tulee, mutta monta kertaa pitää heittää. En uskalla niin kovasti laittaa, kun pelkään saunan muuttuvat liian kuumaksi. Onneksi kokeneemmat laittavat löylyä. Jälleen saavat suomalaiset maineen ihmisinä, jotka eivät löylyä kestä. Lauteet ovat yhdellä sivulla ja lauteiden kauimmaisessa päädyssä on myös räppänä, josta ilmaa saa viilennettyä. Pesuhuoneessa on iso kylmävesiallas.
Saunassa keskustellaan venäjäksi. Tai ehkä saunojat keskustelevat latviaksikin, mutta minun kanssani venäjäksi. Kertovat, että Vecmilgravisin sauna on avattu remontin jälkeen. En tätä kaupunginosaa tiedä, mutta luulen saunan sijaitsevan Emmas iela -kadulla. Keskustelukumppanit taas eivät muista saunan osoitetta. Kehuvat saunaa kuitenkin hyväksi. Muistelen vuotta aiemmin Balta Pirtsissä kuulleeni, kuinka Emmasin sauna meni remonttiin. Ehkä samasta saunasta on kyse. Kiva kuulla, että sauna on jälleen auennut eikä ole joutunut saunojen taivaaseen.
Aikani löylyteltyä puen vaatteet päälle ja lähden kahvilaan. Tilaan naiselta tällä kertaa georgialaista mineraalivettä kaasulla – lasipullossa tietysti. Pullon juotuani lähden keskustan suuntaan etsimään ruokaa.