St.Petersburg

Banja 72, Lahta-Olgino

Taksi on tilattu. Se noukkii meidät kyytiin kaupan edestä. Kaupasta en ostanut Borjomia, vaan Bagiattia. Bagiatti tulee Viidenvuoren kaupungista Ossetiasta, siis melkein yhtä kaukaa kuin Borjomi. Taksimatkan kohteena on yleinen sauna, joka sijaitsee kyllä Pietarissa, mutta yhtenäisen kaupunkialueen ulkopuolella. Tämän kaupunginosan erottaa kaupungista pieni vesistö. Tänne ei tule metro eikä bussi. Junalla pääsisi, mutta se kulkee harvoin. Taksi on meille paras kulkuneuvo. Taksikuski ajaa taksia vain lisätienestinä – hän ei ole sellainen kuski, joka saunat tietäisi.

Rakennus on 1950-luvulta stalinistista tyyliä. Astumme sisään ja esittelen itsemme lipunmyyjälle. Hän myy meille 500 ruplan liput, joilla saa kaksi tuntia saunoa. Vaatesäilytyskin olisi. Onkohan penkillä istuva nainen vaatteiden vartija?

Menemme saunaan. Kaunista puuta ovat penkit. Kaappeja täällä ei ole. Valitsemme kaksi paikkaa ja alamme riisua. Hetken perästä tulee saunaniekka ja annan hänelle kassakuittimme. Kumma venäläinen tapa on ensin maksaa kassalle 500 ruplaa ja saada vastineeksi kuitti, joka heti pukuhuoneessa pitää antaa saunavahdille.

Pesuhuoneessa on hanat, jotka on maalattu sinipunaiseksi. Venäjän värit! Suihkuja on useita. Niistä en kaikista saa kunnolla kuumaa vettä. Suihkuista puuttuu suuttimet, joten vesi tulee vain putkesta yhtenäisenä valuna. Onhan täällä kylmävesiallaskin. Pesuhuoneessa ei ole lainkaan kosteaa, joten haen kamerani ja napsin kuvia.

Löylyhuone itsessään on outo. Asumme sisään melkein kulmasta. Vastakkaisessa kulmassa on kiuas. Se on suuri, ehkäpä jotain 2,5 x 3 metriä. Se on rapattu, joten tiiliä emme voi laskea. Valkoinen kalkki kiukaasta on likaantunut. Lavoja on kahdet, yksi edessä vasemmalla lyhyttä seinää vasten ja toinen oikealla kiukaan ja seinän välissä. Molempiin on noin kuusi askelmaa. Kumpikin lavo on kompakti. Sauna on niin korkea, että lavolla mahtuu pitkäkin mies vihtomaan seisten. Kyllä, seisten. Olemmehan Venäjällä. Seisten vihtominen on yhtä yleistä kuin vihtominen istuen – ellei sitten yleisempääkin.

Aika jäähdytellä. Katselemme aulassa ympärillämme. Lipunmyyjä tulee kysymään, että mihin olemme menossa. Saammeko mennä ulos? Toki. Ulkona on penkkejä ja roskapönttöjä. Roskapönttöihin on maalattu kaupunginosan vaakuna. Samoin oven edessä on kaupunginosan ilmoitustaulu. Kaupunginosan poliisi on tavattavissa torstaisin.

Saunan ovella on myös printattu aanelonen, joka kertoo aukioloajat ja hinnat. Maanantaisin sauna on kiinni. Tiistaisin ja keskiviikkoisin lipun hinta on 25 ruplaa, torstaisin ja perjantaisin 60 ruplaa. Tällä rahalla saa saunatiloissa olla 90 minuuttia. Lauantaisin ja sunnuntaisin hinta on 500 ruplaa kahdelta tunnilta. Tuo 60 ruplaa on alle euron eikä sillä hinnalla mikään saunanpito voi olla kannattavaa. Ja 25 ruplaa on niin vähän, etten uskalla edes laskea.

Saunaan. Eilinen vihta on pehmennyt nopeasti. Astumme löylyyn. Nyt on peruslämpö laskenut. Saunassa tapaamme Vladimirin, joka sanoo, että olemme tulleet vääränä päivänä. Torstaina vielä kivet hehkuivat punaisina, mutta eivät enää tänään. Kiuas on kertalämmitteinen, mutta kai se sentään joka päivä lämmitetään? Eihän se kolmea päivää kuumana voi pysyä. Ehkä tänään on vain liian vähän lämmitetty.

Menen laittamaan löylyä, mutta paikallinen kävijä tajuaa toimeni ja tulee opastamaan. Tämä ei ole Latvia eikä löylyä laiteta desilitran kauhalla. Otetaan iso kauha, ja sillä heitetään monta kertaa. Miksihän se desilitran kauha siellä oli?

Vladimirilla on pullo laventeliöljyä. Hän ei voi kuulemma pulloa viedä mukanaan, joten hän lahjoittaa sen meille. Ystävällistä. Pullo on pieni ruskea lääkepullo, jossa on hyvä korkki. Kyllähän hän tämän olisi voinut mukaansa ottaa, sillä onhan hän pullon tänne tuonutkin. Mutta venäläiset ovat niin vieraanvaraisia.
– Miten tätä käytetään?
– Tiputa öljyä vihdalle tšut-tšut ja käytä vihta vielä vadissa veden alla.
– Ja sitten vihtomaan?
Käännän ohjeet Otolle. Ja sitten takaisin vihtomaan. Vihtomisen jälkeen käymme kylmävesialtaassa ja menemme jälleen ulos. Tämä sauna sijaitsee Proletariaatin valtakadulla numerossa yksi. Tie ei siis mene saunan edestä minnekään. Voimme vapaasti liikkua alueella vain pyyhe päällä. Ilman pyyhettä varmaankaan ei saa olla, sillä penkillä edessämme istuu kaksi nuorta naista pyyhkeisiin kääräityneinä. Täällähän on myös naisten osasto.

Tauolla tutkimme seinällä olevaa evakuoimiskaaviota. Täällä on tilausosasto ja myös buffet. Aulassa näkemämme perusteella tuo buffet on henkilökunnan taukotupa. Keskellä rakennusta, miesten ja naisten osastojen välissä, on kaaviossa kattilahuone. Siellä varmaan lämmitetään vesi. Sauna on siltä ajalta, jolloin kaukolämpöä ei ollut, joten vesi oli täällä lämmitettävä. Alueen asunnoissa ei ollut lämmintä vettä ja kylmäkin vesi piti hakea kadulta kraanasta. Ja niinhän se on vieläkin.

Saunaniekka on aulassa juttelemassa muun henkilökunnan kanssa. Häiritsen heitä
– Milloin sauna on avattu?
– 1950-luvun alussa.
– No sitä tyyli…
– 1952 avattiin! Ja vain vähäistä remonttia on tehty.
– Kiitos. Entä millä lämmitetään?
– Puilla.
Tuo 1952 on kyllä erittäin hyvä vuosikerta saunalle.

Menen pesuhuoneeseen kuvaamaan. Siellä juttelen peseytymässä olevan miehen kanssa.
– Naisten puolella saisit parempia kuvia. Siellä on höyrysauna ja infrapunasauna.
– Mielelläni menisin, mutta eivät taida naiset minua ottaa.
– Mene huomenna. Huomenna miesten puoli on siellä.
Pesuhuone ei ole lainkaan kostea. Tästä huolimatta ilmastointi hurahtaa päälle. Ja sen kyllä kuulee. Humina on voimakas. Mutta positiivista, että ilmastointi on tänne rakennettu.

Otetaan vielä löylyä. Saunassa on lisäksemme yksi mies. Kyselen häneltä lähiseudun saunoista.
– Onko täällä muuta kuin tuo sauna Nenän kylässä?
– Nenä? Mene sinne jos haluat nähdä Neuvostoliiton!
Asiallista puhetta. Silloin opiskeluaikanani Neuvostoliitto oli yhteiskunta, joka aktiivisesti haluttiin unohtaa. Nyt sitä haikallaan niin, että joka kadunkulmassa on neukkukahvila. Paradoksaalista, kahviloitahan ei neuvostoaikana juuri ollut.

Olemme reilun 1,5 tuntia saunoneet. On aika peseytyä, ajaa parta, kuivatella ja pukea. Kaksi tuntia on aikaa, mutta niin kauan en kestä. Nälkä on kova. Voisin syödä vaikka krokotiilin.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.