Tallinnan yleiset WC:t ovat käyneet vähiin. Vielä niitä muutamia löytyy. Keskustassa on enää yksi yleinen WC, joka on itsenäinen liikeyritys eikä toimi osana esimerkiksi toria tai rautatieasemaa. Jätän sen esittelyn toiseen kertaan. Muut WC:t on kaupunki korvannut automaateilla, jotka siivoavat itse itsensä. Näitä en esittele (enkä käytä).
Tallinnan keskustori on yksi suosikkikohteistani kaupungissa. Sinne pääsee kätevästi raitiovaunuilla 2 ja 4. Kävin siellä taas vieraillessani kaupungissa. Tällä kertaa ihan erityisesti olin menossa katsomaan WC:tä. Ja kyllä, kyllä se on auki!
WC:ssä ei voi kuitenkaan asioida ihan ilman syytä. Ensin pitää hankkia syy. Torilla aivan WC:n lähellä on georgialainen leipomo. Luukusta myydään tuoreita leivonnaisia. Monesti kysyjä joutuu hetken odottamaan, sillä haluttu juustopiirakka on vasta uunissa eikä sitä voida heti antaa. En kuitenkaan asioinut luukulla vaan menin rohkeasti sisälle tähän peltiseinäiseen hökkeliin.
Sisällä on töissä kaksi miestä. Toinen palvelee asiakkaita ja toinen leipoo. Heidän kansallisuutensa ei minulle täysin selvinnyt. Puhelimeen he kumpikin puhuivat italiaa, mutta puhuivatko sitten keskenään georgiaa? Kommunikoin heidän kanssaan viroksi, ja kielitaidon puutteessa jouduin vähän käyttämään venäjää.
Tilasin alkupaloiksi hartso-keiton. Se otettiin jääkaapista muoviastiassa ja lämmitettiin mikrossa. Mikro näkyy kuvassa. Lihat siihen otettiin eri astiasta. Tilasin vielä maittavan hatsapurin. Sitä ei tarvinnut pitkään odottaa, vaan sain sen heti seuraavaksi uunista. Ikkunalla oli esillä georgialaista juomaa lasipulloissa. Otin tällä kertaa kirkasta, nimittäin Borjomia. Jos tätä juo riittävästi, niin jo tulee asiaa käymälään.
WC on kauppahallin kellarissa. Sinne on kaksi sisäänkäyntiä – toinen miehille ja toinen naisille. Kummallekin on siis omat portaansa. Portaiden alapäässä oveen teipattuna on hinnasto tulostinpaperille tulostettuna. Haalistuneet tupakoinninpolton kieltävät tarrat (2 kpl, päällekäin liimattuja) ovat kaupasta ostettuja. Paikallisesta taiteesta kuitenkin on merkkinä tussilla kirjoitettu M-kirjain, joka kertoo, että tämä puoli on miehille.
Heti sisäänkäynnin jälkeen on lipunmyyjän pöytä. Tähän maksetaan pääsymaksu, 30 senttiä. Kuittia tai lippua en saanut. Lipunmyyjän takana on lavuaarit, joissa asiakkaat käyvät pesemässä kätensä. Lavuaarien luona on myös ovi naisten puolelle (vain henkilökunnalle). Seinällä on erilaisia koristeita. Tätä ei voi pitää steriilinä sairaalakäymälänä, jonka seinät olisivat vain puhtaan valkoiset.
Seuraavassa huoneessa on pisuaarit ja eriöt. Kuvaa en halunnut ottaa, sillä täällä oli asiakkaita. Eriöissä on vanhan tyyliset ovet eikä mitään moderneja alumiinikarmeja. Eriöt ovat isoja, mutta ahtaita. Pönttö ei ole kiinni takaseinässä, vaan hyvin lähellä ovea. Pöntön ja seinän väliin on kiinnitetty vanerilevy, jota voi käyttää vaikka kätevästi vessapaperitelineenä. Seinissä ei ole telineitä, sillä ne eivät olleet muodissa käymälän rakennusaikaan. Silloin paperin – mikäli sitä oli – sai pyytää lipunmyyjältä.
WC ilmeisesti siivotaan useasti. Kuten huomaatte, ei tuossa roskakorissa ole vielä käytettyä vessapaperia. Lattiatkin ovat puhtaat. Vielä paremmin asia oli rautatieaseman yleisessä käymälässä, jonne siivooja tuli perässäni pyyhkimään kengistäni lattialle jäävän hiekan.
Tässä vaiheessa on pakko muistuttaa, että Tallinnan toreilla ja kauppahalleissa on valokuvaaminen kiellettyä. Se kielletään seinällä näkyvällä kyltillä. Mikäli liikut kameran kanssa kauppahallissa, saattaa luoksesi tulla vanha mummo huutamaan. Tällöin herätät koko kauppahallin huomion. Itse en näe kauppahalleissa ja toreissa mitään häpeällistä tai salaista, joten kuvaan niitä paljon kielloista välittämättä. Kuvaaminen taitaa olla kiellettyä myös WC:ssä vaikka sitä ei erikseen kielletäkään.