Olen ruokakaupan kassajonossa lähellä saunaa. Korissani on saunajuomat, Rytsal Su ja Slavjanovskaja. Olen sopinut tapaamisen Oton kanssa saunan eteen kello 11.45. Edessäni jonossa on mies, jonka tupakkamerkkiä ei löydy kassalta. Kassatäti on lähtenyt hakemaan sitä kaupan ääristä. Kun tupakat löytyvät, ei kassasta löydy 2800 ruplaa (40 euroa) vaihtorahaa 5000 ruplan (70 euroa) setelistä. Täti lähtee hakemaan vaihtorahaa kaupan ääristä. Taidan myöhästyä tapaamisestani.
Lopulta pääsen saunan luo. Avaamiseen on vielä kymmenen minuuttia, mutta jonossa on jo parikymmentä asiakasta. Odottelemme saunan portailla. Kun ovi lopulta avataan, rynnivät asiakkaat sisään. Kaikilla on kiire olla ensimmäisenä pukuhuoneessa viemässä parhaat paikat. Meille kaikki paikat ovat samanarvoisia.
Aulassa on pieni kassakoppi ja verkkoseinällä (tai kaltereilla) suojattu naulakko. Kesällä kellään ei ole jättää vaatteita säilöön, joten narikkatäti vain lukee lehtiä. Talonmiehellä on oma työhuoneensa aulassa. Sen ovi on auki, ja pääsen näkemään seinällä roikkuvat työkalut. Lisäksi aulasta nousevat portaat toiseen kerrokseen, jossa on naisten osasto.
Maksan kassalle saunan 350 ruplaa (5 euroa) ja lakanan 80 ruplaa (1,10 euroa). Saan molemmista kuitit. Ne on tulostettu eri kassakoneilla erilaisille papereille. Pukuhuoneessa annan ne saunaisännälle. Hän on haarmaantunut vanhahko mies valkoinen pitkä takki päällään. Hän ottaa molemmat kuittini ja laittaa ne pöydällään oleviin piikkeihin. Pienestä varastohuoneesta hän hakee minulle läpinäkyvään muovipussiin pakatun lakanan. ”Valitkaa paikkamme vapaasti”, hän sanoo.
Otamme paikat samalta penkiltä. Ei Venäjällä ole mitään pukukaappeja vaan penkit. Penkit on jaettu kahdeksi eri osastoksi käsinojalla. Muistelen, että joissain muissa saunoissa jakajana on toiminut jonkinlainen matala väliseinäkin. Penkin seinämässä on naulat, joihin laittaa housut roikkumaan.
Käyn jättämässä passimme säilytykseen saunaniekalle. Saan vastineeksi metallisen kilven, jossa on lokeron numero kolme. Tätä kilpeä vastaan varmaan kuka vain saisi tavarat noutaa säilöstä.
Käyn vielä kurkkaamassa pesuhuoneessa. Siihen pääsee kahdesta ovesta, joissa lukee ”pesuosasto”. Huoneeseen käydään pienen eteisen kautta. Se on noin metrin pituinen, mutta onneksi siellä on valot, jotta seuraavan oven näkee avata.
Pesuhuoneessa on yhdeksän neljän penkin ryhmää. Lisäksi seiniä kiertää vielä penkit. Ne eivät ole modernia muovia vaan metallia ja puunsukuista levyä. Yhteensä varmaan 50 asiakasta siis mahtuu saunaan. Keskellä tolpan ympärillä on neljät kraanat.
Jätän silmälasit housujen taskuun ja menen kohti saunaan. Mutta missä tässä pesuhuoneessa on suihkut? Niitä en huomannut katsoa. Onneksi Otto tulee näyttämään. Suihkuja on kaksi. Molemmissa on kaksi ohjauspyörää, mutta ei niillä ainakaan hanaa avata, ehkä vain säädetään lämpötilaa. Suihku menee päälle nappia painamalla ja sammuu itsekseen. Näin säästetään vettä, kun ei hana voi jäädä päälle.
Pesuhuoneesta etsin reitin löylyhuoneeseen. Ensimmäisen oven jälkeen tulen tyhjään pitkulaiseen huoneeseen, jossa ei ole muuta kuin ovi eteenpäin. Astun seuraavaan huoneeseen. Tämä on hyvin pieni huone. Oikealla on betoniset lauteet, mutta kiuasta ei ole. Onkohan saunaa joskus kavennettu?
Tässä pienessä huoneessa on ovi auki ja siitä lopultakin pääsee löylyhuoneeseen. Ylälauteella on vielä vähän tilaa, joten kiipeän sinne. Kiukaan neliömetrin kokoinen luukku avataan. Paljastuvat hehkuvan punaiset kivet. Miehet laittavat kiville kaksi kauhallista hajustettua vettä ja perään kolmannen hajustamatonta. Silmiä alkaa kirvellä. Mitä sinne kiville oikein laitettiin? Ei tämän luulisi tikkuakaan olevan, kun kivet on noin kuumiksi lämmitetty.
Aika lähteä tauolle. Lakana päälle ja ulos. Täällä päästään kadulle. Kadun toisella puolella näemme 1950-luvun lopun kerrostalon. Paikka on erittäin julkinen. Tämä varmaan vastaisi samaa kuin jos Arlasta menisi pyyhe päällä Roskapankin terassille. Näemme myös saunan takapihalle. Pitkiä lehtipuiden rankoja on pihalla paljon. Mistähän puistosta nämä on kaadettu?
Käymme löylyssä. Istun alas vaihtopenkille ihmettelemään kiuasta. Sillä on leveyttä kolme metriä ja syvyyttä kaksi. Korkeutta ainakin kolme metriä. Suurempiakin on tullut nähtyä, mutta tämä luukku taitaa olla suurin näkemäni.
Sisään astuu mies kahden vihdan kanssa. Hän sanoo ”terve”, ja antaa minulle toisen vihtansa. Nousen ylälauteelle vihtomaan. Löylyä laitetaan, ja se on kuumaa ja tulista. Kyllä Veli venäläinen on suomalaisen hyvä ystävä, kun lainaa vihtaansakin. Omamme ovat eilisessä hakkauksessa loppuunkuluneet emmekä uutta ole ostaneet.
Pukuhuoneessa ihmettelen peltitynnyriä. Siihen on kirjoitettu juomavettä. Tynnyri on lukittu. Mistähän tämä vesi on tullut? Juomavettä myyvät yritykset toimittavat sitä muovisissa 19 litran astioissa, eivät peltitynnyreissä. Olisiko tämä täytetty suoraan säiliöauton tankista? Seinällä on vesilaitoksen tarra, joka neuvoo säästämään vettä.
Saunan aulassa tutkin rakennuksen pohjapiirrosta. Siinä näkyy iso uima-allas. Kysyn asiaa vaatenaulakon vartijalta. Laitoksessa on siis kolme osastoa: miesten yleinen osasto (banja), naisten yleinen osasto (banja) ja allasosasto (sauna). Allasoastolla on sähkösauna, jossa saa laittaa löylyä, mutta ei saa vihtoa. Vihtakiellolla varmasti pyritään estämään veden likaantuminen lehdillä. Allas on auki miehille ja naisille vuoropäivinä. Session pituus on 110 minuuttia ja se alkaa joka toinen tunti. Näin kahdesta tunnista jää 10 minuuttia siivoamiseen. Banjoissa ei ole allasta, ei edes pientä kylmävesiallasta.
Ulkona juttelen paikallisen saunojen kanssa kaupungin saunaoloista. Hän on käynyt kerran Kaartinsaunassa, joka nykyisin toimii tilaussaunana. Samoin hän kertoo kaupungin aiemmasta saunasta Punaisenlähteen torin lähellä, mutta siinä hän ei ollut käynyt. Myöhemmin Otto tunnistaa miehen. Tästä miehestä on David ottanut valokuvan. Olisimmepa tämän tienneet, olisimme voineet vaikka pyytää Davidilta kuvan tuliaisiksi.
Tämä keskustelu jääkin ainoaksi keskusteluksi paikallisten kanssa. On sunnuntai ja kello on vähän päälle kaksitoista. Sauna on melkein täynnä. Kaikki juttelevat keskenään. Juttuseuraa ei olisi helppo saada. Pesuhuoneessa miehiä on niin paljon, että siellä kuvaaminen vain herättäisi tarpeetonta huomiota.
Käyn vielä löylyssä. Istun ylimmällä lauteella. Se on syvyydeltään varmaan metrin. Puinen ritilä on vain ensimmäisen 40 sentin matkalla, ja tämä on tarkoitettu istumiseen. Loput on paljasta betonia. Yksi mies seisoo tuolla betoniosuudella tossut jalassaan. Ei hän ihan mahdu selkä suorana seisomaan, vähäsen pitää olla kumarassa. Mutta paremmat vihtomiset saa ylälauteella seisten.
Aikaa junan lähtöön on vielä hyvin. Lähdemme silti jatkamaan matkaa. Ei näin kuumana kesäpäivänä näin kuuma sauna jaksa niin kovasti innostaa. Eilinen saunominen väsyttää vieläkin.
