Viro

Maardu saun, Maardu, Eesti

Aamulla heräsimme Aksun kanssa Tallinnan Lasnamäen kaupunginosassa hotellissa nimeltä Susi. Hotellin nimi ei ollut kuvaava. Huoneet olivat siistejä ja tilavia. Hotellissa oli lämmin. Seinälle kiinnitetyn sähkölaitteen sai hurisemaan, mutta en tiedä, oliko sen tarkoitus jäähdyttää vai lämmittää. Ikkunasta ei tainnut näkyä mitään mainittavaa. Aamiaisella puurossa oli liikaa sokeria ja nakeissa liikaa suolaa. Kahviautomaatti temppuili.

Päivä alkoi tutustumisella Lasnamäkeen. Lasnamäellä on korkeita taloja ja siellä puhutaan venäjää. Saunavihtoja ei löydetty, mutta katajasta ja mintusta tehtyä partavettä olisi ollut tarjolla. Italialaista ruokaa löydettiin pizzeria Attimosta, jossa henkilökuntakin oli italiasta.

Varsinaiseen ohjelmaan päästiin iltapäivällä, kun bussi 286 vei meidät naapurikaupunkiin, Maarduun. Maardun bussit ovat ns. kaupallisia busseja, joten niissä maksetaan rahalla. Bussit pysähtyvät kaupunkibussien pysäkeillä (eivät jokaisella), mutta linjanumeroa tai aikataulua ei ole missään! Bussikuski ymmärsi viroa, mutta ei osannut edes matkan hintaa sanoa maan virallisella kielellä. Onneksi osasimme venäjää. Matkan hinta on 1,60 euroa suuntaansa.

Maardussa jäimme pois kaupan kohdalla. Maxima on remontissa, mutta Säästumarketista saatiin liettualaista Vytautasta ja georgialaista Borjomia. Kävelimme saunaan. Saunan edustalla oli pari ryhmää ihmisiä istumassa ja seisoskelemassa. He eivät olleet saunojia, olivat vain tulleet kierrättämään pulloa omissa ringeissään. Astuimme sisään.

Tiskin taakse juoksi nainen, joka puhui viroa. Hän myi meille saunaliput ja vihdat. Saunaniekka puhui vain venäjää. Hän saattoi meidät pukuhuoneeseen ja vielä näytti meille sivusta kaksi vapaata kaappia. Täällä palvelu toimii.

Pukuhuoneessa kaappeja taisi olla noin 16 kappaletta. Tyhjät pullot kerättiin yhteen nurkkaan. Pöydän äärellä istuttiin syömässä ja juomassa. Teetä olisi saanut hakea aulan tiskiltä puolen euron hintaan. Aksu lähti hakemaan kaljaa ja saunaniekka palveli häntä kuin VIP-asiakasta.

Pesuhuoneessa oli kolme suihkua ja yksi vähän erikoisempi suihku, jossa vettä pursusi putkista vaakasuoraan. Pesuvati oli neliskanttinen ja syvä muoviastia, johon vihdat laitettiin likoon.

Sauna oli pieni, vain neljä ihmistä mahtui istumaan. Sähkölaatikoita oli kaksi vierekkäin ja molemmmat kiviä kukkuroillaan. Olimme selvästi tervetulleita, sillä keskustelua käytiin mielellään. Ihmiset tulivat esittäytymään.

Tiesimme kyllä, että sauna on pieni eikä kunnon löylyä saa. Vakisaunojat osasivat kertoa, että oikea sauna on remontissa. Seinät paneloidaan uudelleen ja sitten päästään saunomaan. Tämä pikkusauna on vain lämmittelyä varten eikä täällä normaalisti saa vihtoa eikä löylytellä. Nyt säännöstä siis luistettiin ja saunassa vihdottiin ja löylyteltiin. Osa saunojista varmasti kaipasi pikkusaunaa, kun eivät löylyä halunneet laittaa.

Saunan vieressä on pienikokoinen kylmävesiallas. Allas on erittäin korkea, ja sinne pitää kiivetä tikapuita pitkin. Löin oikean polveni kaksi kertaa tikapuiden poikkipuihin. Kiipeäminen ei ole minun alaani, tai sitten portaat olivat liian jyrkässä kulmassa. Täällä ainakin vesi vaihdetaan, sillä kaverimme Pekka oli käynyt saunassa reilua viikkoa aiemmin ja kertoi altaan silloin olleen tyhjillään.

Saunassa vietettiin aikaa varmaan kolme tuntia. Kukaan ei tullut häätämään pois vaan tunsimme itsemme tervetulleiksi vieraiksi. Vasta lähtiessämme luin ilmoitustaululta, että saunassa ei saa yhdellä lipulla olla kuin kaksi tuntia. Aika lyhyt aika 6,80 euron pääsymaksun hintaan nähden.

Tänne pitää tulla uudelleen sitten, kun iso sauna on remontoitu. Miehet kertoivat sen olevan sähkölämmitteinen, mutta lämmintä olisi 130 astetta. Tiedettehän, Virossa saunat ovat parempia kuin Suomessa…

Vaikka tämä ei ravintolablogi olekaan, on pakko kertoa vähäsen illan ruokailusta – sen verran yllättävä kokemus se oli. Lasnamäen ja kaupungin rajamailla Pallasti-kadulla toimii azerbaidzanilainen ravintola nimeltään Kišmišš. Kerran ennenkin olen tässä ravintolassa käynyt, mutta silloin ei kokemus ollut sellainen, että olisin toise tullut. Nyt kuitenkin asiat olivat paremmin, sillä menimme kaksin.

Ilmeisesti hiilillä grillaaminen yhdelle hengelle ei ole kannattavaa puuhaa. Kahdelle hengelle myydään paketteja, joissa on eri eläimiä grillattuna. Lisäksi kahdelle hengelle voi myydä hiilillä grillattuja perunoita ja tomaatteja (edelliskerralla hiilillä grillattavat perunat olivat ”loppuneet”). Hintakaan ei ollut paha, 23,50 euroa kahdelta ja juomat päälle. Puolikkaalla tuosta hinnasta ei yksi ihminen saa kuin yhden eläimen saslikin ja ehkä jonkinlaiset pakasteperunat. Suosittelen siis menemään tähän ravintolaan kaksin.

Edelliskerrasta myös muistan, ettei ravintolassa ymmärretty viroa. Tästä viisastuneena aloitin keskustelun venäjäksi. Tarjoilijan kanssa kuitenkin kommunikointi käytiin suomen ja viron sekoituksella! Tarjoilija ei halunnut venäjää puhua.

Koska oli lauantai-ilta, oli ravintolassa elävää musaa. Mies hoilasi mikrofoniin ja itse musiikki tuli levyltä (siis kiintolevyltä). Laulajaa ei saanut kuvata. Venäläiset asiakkaat tanssivat pienellä tanssilattialla. Luulen, että jossain vaiheessa iltaa hoilaaja olisi mennyt nukkumaan ja paikka olisi muuttunut diskoksi. Diskoilijoita emme päässeet näkemään, sillä kävelimme hotelliin.
Maardun saunassa

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.