Jurmala

Matka Jūrmalaan yleisiä saunoja tutkimaan

Tässä lyhyt kertomukseni siitä, miten löysin Jūrmalan kaupungista kaksi toimivaa saunaa ja kaksi lopetettua saunaa.

Torstai

Nousen Riian esikaupunkialueelta junaan. Tarkoitus on matkata Jurmalaan saunomaan. Ahtaassa kaupunkijunan vaunussa yli puolet istumapaikoista on täynnä. Junassa istuu venäjää puhuva pariskunta, jolla ilmeisesti on ollut jotain eripuraa konduktöörin kanssa. Juuri ennen Priedainea pariskunnan mies kysyy, koska ollaan Jūrmalassa. Konduktöörillä meinaa mennä hermo heihin. Kaikki asemat, joilla tämä juna vielä pysähtyy, ovat Jūrmalassa. Jūrmala-nimistä asemaa ei ole.

Latviassa käyneet turistit uskovat, että Jūrmala on hiekkarannasta tunnettu kauniiden puutalojen kylä. Totuus on toinen: Jūrmala ei ole pikkukylä vaan Latvian viidenneksi suurin kaupunki 57 000 asukkaallaan. Se sijaitsee kapealla kyntäällä Lielupe-joen ja meren välillä. Rautatie kulkee kaupungin läpi ja juna pysähtyy 14 seisakkeella kaupungin alueella.

Latvian yhdeksästä kaupungista vain kahdella on yhteistä maarajaa. Nämä kaupungit ovat Riika ja Jūrmala. Riiasta ei voi kuitenkaan mennä tietä tai rataa pitkin Jūrmalaan kulkematta kolmannen kunnan (Babīte) läpi. Riian ja Jūrmalan yhteinen raja sijaitsee asumattoman metsän keskellä. Ja kyllä, Jūrmala on suomeksi ranta.

Jään junasta pois Buldurissa, joka on kolmas Jūrmalan rautatieasemista Riiasta lukien. Siellä sijaitsee lepokoti, jonne menen nauttimaan työn sankareille kuuluvasta vuosittaisesta levosta.

Perjantai

Perjantaina syön lepokotiani lähellä sijaitsevassa armenialaisessa ravintolassa nimeltään Nairi. Koska nälkä ei ole kova, syön vain riisi-lammas-keiton (harčo) ja kunnon salaatin. Armenialaista juomaa täältä ei saa, joten joudun juomaan latvialaista vettä. Ravintola sijaitsee uimarannan lähellä ja hinnoittelun perusteella on tarkoitettu turisteille.

Perjantaina saunat aukeavat. Matkustan bussilla Kauguriin, joka on Jūrmalan suurin kaupunginosa. Kaugurissa oli viimeksi käydessäni kaksi yleistä saunaa. Menen postikonttorin takapihalle etsimään saunaa. Ovessa ei lue mitään. Viereisestä lautahökkelistä, pysäköinninvalvojan majasta, tulee mies, jolta kysyn saunaa. Ei kuulemma toimii enää. Päivitän tietoni: Kaugurissa toimii enää yksi yleinen sauna.

Tämä postikonttorin entinen sauna, joskus ollut Kondo nimeltään, on lopetettu muutamia vuosia sitten. Sauna ei muutenkaan toiminut jatkuvasti, vaan välillä oli pitkäänkin suljettuna. Tämä ehkä selittää sen, miksi ei ovi auennut, kun sitä muutamia vuosia sitten kokeilin. Saan myöhemmin tietää, että verottaja laittoi saunassa lapun luukulle. Jos aiot menestyä sauna-alalla, suosittelen maksamaan verot. Sauna oli pieni ja lauteille mahtui vain kolme neljä miestä kerrallaan. Kanta-asiakkaina olivat kuulemma romanit. ”En minä ole rasisti”, sanoi mies, joka tätä toisessa saunassa minulle kertoi.

Käyn saunomassa Kaugurin ainoassa toimivassa saunassa, Hapissa. Lue kertomukseni Jūrmalan Hapi pirts.

Lauantai

Lauantaina uin kilometrin lepokotini uima-altaassa. Altaassa on mineraalivettä.

Saunomassa käyn Priedainen saunassa. Lue kertomukseni Jūrmala Priedaines pirts.

Illalla menen syömään lepokotiani lähellä olevaan armenialaiseen ravintolaan nimeltä Pandok. Tämä ei ole rannalla, vaan kaupunkialueella. Terassi on iso ja siellä on paljon asiakkaita, mutta menen mieluummin puurakennukseen sisälle. Täällä on tarjolla armenialaista juomaakin, joten juon Jermukia. Ruoaksi tilaan šašlikin porsaan niskasta ja veneenmuotoisen juustopiirakan munalla (adžarialainen hatšapuri).

Hotellin parvekkeella nautin helteestä ja juon aitoa georgialaista juomaa!

Sunnuntai

Sunnuntaina ehdin tutustua tarkemmin kaupungin historiaan. Olen saanut vihjeen, että Slokan kaupuginosassa on joskus toiminut yleinen sauna. Sloka on Jūrmalan toiseksi suurin kaupunginosa 6000 asukkaallaan. Se on aivan Kaugurin vieressä, joten tavallaan ne ovat yhtä ja samaa kaupunginosaa. Sloka on tullut tunnetuksi kauniista sellutehtaastaan, joka valitettavasti on jo purettuna.

Entinen yleinen sauna löytyy. Se on kuulemma saksalaisten rakentama. Etuosastaan se on leveä, ja kapenee rakennuksen perää kohden. Ilmeisesti kapeammassa osassa on ollut pesu- ja löylyhuoneet ja leveämmässä pukuhuoneet. Osastoja siinä on ollut kaksi. Valitettavasti saunasta en saa kunnollista kuvaa, sillä se on niin puiden varjostama. Lisäksi tontille on rakennettu muita rakennuksia piilottamaan näkymä. Asema on käytössä, mutta nykyisin kaksi laituria riittää eikä rakennukselle ole tarvetta.

Yritän etsiä Slokasta myös yleistä vessaa. Löydän kyllä linja-autoaseman yleisen vessan, mutta siitä on valitettavasti jokainen ovi- ja ikkuna-aukko muurattu umpeen. Ainoat ikkunat ovat lasitiili-ikkunat, mutta nekin ovat vain koristeita – rakennukseenhan ei pääse sisälle.

Matkustan Ḳemeriin, jonne Slokasta pääsee sekä junalla että bussilla. Lue kertomukseni Ḳemeru pirts.

Syömässä käyn Buldurin georgialaisessa ravintolassa. Ravintolan nimi on Halipapa. Minä en täällä saa halia, mutta syy on ymmärrettävä. Syön veneenmuotoisen juustopiirakan munalla (adžarialainen hatšapuri) ja jotakin liharuokaa. Haluaisin puoli litraa juomaa, mutta ravintolassa on tarjolla Borjomia vain kolmen desilitran pulloissa. Yritän tilata Georgiassa valmistettua vihreää juomaa puolen litran pullon, mutta ne ovat lopussa. Viinirypälejuomia olisi, mutta tilaan sittenkin pienen Borjomin.

Maanantai

Maanantaina leponi päättyy ja on aika lähteä kotiin. Kävelen Buldurin rautatieasemalle, ja ostan lipun Riikaan. Latviassa jokaisella rautatieasemalla on lipunmyynti, jota hoitaa ihminen. Lippuautomaatteja täällä ei ole. Myös konduktöörit myyvät lippuja, mutta siinä on 50 sentin lisämaksu. Lisäksi jokaisella rautatieasemalla on WC, joka on kaikille avoin ilman pääsymaksua.

Buldurin rautatieasemalla vessoja on kolme. Kauaksi näkyvät muoviset, aina aukiolevat biokäymälät. Suomessa tuollaisia kutsutaan festarivessoiksi. Itse asemarakennuksessakin on WC. Sinne pääsee ulkoa erillisestä ovesta, odotushallista sinne ei mennä. Tämä WC ei ole aina auki, vaan se lukitaan yöksi.

Yleensä asemilla WC on erillisessä rakennuksessa. Onkohan tuossa näkyvä rakennus WC? Menen lähemmäksi. WC:n kyltitkin siinä vielä ovat. Rakennus kuitenkin on lukittu, joten se ei enää ole käytössä.

Jūrmala on yleisten käymälöiden harrastajalle huono kohde. Suurin osa kaupungin käymälöistä on siirrettäviä kontteja, joita on turistien polkujen varrella. Kaupungissa on vain pari kappaletta oikeita, paikalleen muurattuja vessoja.

Riiassa ehdin käydä pikaisesti keskustorilla. Siellä on vielä wc, jossa en ole ennen käynyt. Sitten onkin jo aika lähteä linja-autoasemalle ja kohti kotia.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.