Vierailin Riian ja Väinänlinnan yleisissä saunoissa heinäkuussa. Matkasta on kulunut kuukausi, mutta vasta nyt olen saanut blogikirjoitukset valmiiksi. Pahoittelen viivettä.
Tässä kerron lyhyesti matkan kulun. Toiveenne on kuitenkin kuultu, joten samalla kerron kokemuksiani Riian yleisistä vessoista! Yleinen wc on erillinen rakennus, jossa kuka vain voi käydä ilman erillistä varausta. Se voi olla maksullinen tai ilmainen. Se voi myös olla osa jotain asemaa, kunhan siellä on henkilökuntaa myymässä lippuja. Automaatteja tai kauppakeskusten käymälöitä ei lasketa – eihän kuntosalien saunojakaan lasketa yleisiksi saunoiksi.
Tiistai
Matkustamme tiistaina Linda Linen laivalla Tallinnaan. Syömme lounaan linja-autoaseman vieressä olevassa georgialaisessa ravintolassa. Hyvästä sijainnista johtuen täällä on tullut syötyä ehkä liian usein. Tällä kertaa söin grillattua sianšašlikia ja join Borjomin. Kävelemme asemalle ja ostan kioskilta pullon vettä matkaevääksi.
Ecolinesin linjuri Tallinnasta Riikaan pysähtyy Pärnussa. ”Tauko viisi minuuttia”, sanoo kuljettaja. Nousemme autosta jaloittelemaan. Varsinaista asemaa täällä ei ole: vain kuljettajien taukotupa ja pari kioskia. Ainoa varsinainen rakennus on WC. Se on kooltaan ehkä viisi kertaa viisi metriä. Astun oviaukolle. Suoraan edessä on teline, josta saa paperit. Oikealla istuu täti, jolle maksan 40 senttiä. Käännyn vasemmalle, astelen käytävää metrin kaksi ja astun miesten osastolle. Vasemmalla on kolme eriötä, jotka on tehty vihreästä levystä. Oikealla on pisuaarit.
Eriöiden pöntöt ovat vanhaa mallia. Napista painamalla tulee hitaasti vettä, jonka olisi tarkoitus viedä uloste viemäriin. Vieressä on roskakori paperille. Jossain on lisäksi lavuaari käsien pesuun.
Takaisin bussiin, kohta lähdetään. Bussi saapuu Riikaan. Päätän poiketa aseman käymälässä. Niitä on kaksi: ylhäällä ja maan tasalla. Yläkerran käymälät ovat rauhallisempia, joten menemme sinne.
Yläkerran aulasta astumme ovesta sisään. Vasemmalla täti kerää pääsymaksun 30 senttiä. Oikealla on naisten osasto. Suoraan eteenpäin ja oikealle aukeaa käytävä koko aseman toiseen päähän. Astun käytävälle ja hyvin pian tulee ovi vasemmalle miesten osastolle.
Ensin on pieni eteinen. Oikealla on lavuaari ja puhallin. Suoraan pääsee käymälään. Täälläkin on vasemmalla kolme eriötä. Seinät ja ovet ovat vaaleaa levyä ja välissä allumiiniprofiili. Selvää 2000-luvun tuotantoa. Pisuaarit ovat oikealla. Pöntöt ovat nykyaikaiset; napin painalluksella vesi suihkuaa niin että isonkin hädän tullen kaikki tavara varmasti menee viemäriin.
Jos käytte Riian linja-autoasemalla, niin suosittelen alakerran tunnelmallista vessaa. Miesten osastolle kuljetaan pitkän käytävän kautta. Vessassa on aina tungosta ja vuoroaan saattaa joutua hetken odottamaan. Pidä arvotavarasi taskussa!
Illalla söimme kaukasialaisessa Aragats-ravintolassa. Erikin toiveesta söimme kaukasialaisen makkaran. Alkupalaksi otettiin juustoa yrteillä. Juomana oli georgialainen Nabeghlavi.
Keskiviikko
Huonosti nukutun hotelliyön jälkeen tulee uusi päivä. Aurinko paistaa ja olemme menossa rannalle. Erik on valinnut rannaksi Vecakin, jonne mennään junalla. Käymme ensin kaupungilla, joten nousemme junaan päärautatieasemalta. Asemalla päätämme käydä tyhjennyksellä. Päärautatieasemalta lähtee tunneli radan alitse laiturille. Tunnelin kummallakin puolella sijaitsevat käymälät; vasemmalla naisille ja oikealla miehille.
Sisällä on suuri huone jossa on lavuaarit käsien pesemiseen ja puhaltimet kuivaamiseen. Heti oikealla nainen perii maksun 30 senttiä. Hän antaa valmiiksi tulostetun postimerkin kokoisen kuitin, joita pöydällä on korkea pino.
Keskellä isoa huonetta on oviaukko vasemmmalle. Siellä olevassa huoneessa ovat eriöt ja pisuaarit. Kaikki seinät kiiltävät puhtauttaan. Seinät ovat laatoitettu vaaleansinisin laatoin. Onkohan naisten wc:n seinät vaaleanpunaiset?
Syömme lounaan Vecakin rantaravintolassa. Valitsemme lounaaksi lihavartaat ja paikallista mallasjuomaa. Juomina taisivat olla Riian ja Bauskan panimoiden tuotteet.
Illalla menemme saunaan Alexin kanssa. Sauna on vanha tuttu sekasauna teollisuusalueella, Kaugurun kadulla (lue kokemukseni Kauguru ielas pirts 2016). Tähän saunaan ei saa mallasjuomia viedä, joten juomana taisi olla perinteiset valkovenäläinen Darida ja georgialainen Borjomi.
Torstai, perjantai ja lauantai
Torstaina lähdemme kohti Väinänlinnaa eli Daugavpilsiä. Siellä vietämme kolme yötä ja kaksi päivää. Väinänlinnan yleiset saunat ovat avoinna perjantaisin ja lauantaisin. Näiden kahden päivän aikana koemme kaupungin kaikki neljä yleistä saunaa.
Ennen lähtöä vietämme päivän Riian kaupungissa. Lounaaksi syömme pakistanilaista kebabia. Ei mikään hullumpi vaihtoehto. Tulinen kebab on todella tulista. Tässä ravintolassa käy useasti syömässä myös Intian Tukholman suurlähettiläs. On aika pitkä matka Tukholmasta syömään Riikaan. Ja eivätkös Intia ja Pakistan olekin riidoissa keskenään?
Ensin perjantaina Asemakadun sauna (lue tarina Pirts Stacijas iela Daugavpils). Siellä saamme tietää, että Forstadin sauna on auki, joten lähdemme suoraan sinne (lue tarina Pirts Forštadt Daugavpils).
Lauantain aloitamme vierailemalla kaupungin yleisessä sähkösaunassa (lue kertomus Pirts Tautas iela Daugavpils). Ilta huipentuu vierailuun julkisessa omistuksessa olevassa puulämmitteisessä saunassa (lue kokemukseni Grivas pirts Selijas iela Daugavpils).
Saunajuomana kumpanakin päivänä on ollut Daridaa ja Borjomia. Tässä ovat kyllä hyvät juomat!
Väinänlinnan ravintoloista ei mitään ihmeellistä mainittavaa ole. Paras ehkä oli Gubernators, josta saa elävää olutta. Koettua tuli myös kiinalainen Happy Panda ja ukrainalainen Ukrainska Hatka. Myös kaupungin ainoassa kebabravintolassa Abra-Kebabrassa kävimme.
Ihmettelettkö saunojen numerointa? Väinänlinnan saunojen numerointi on alkanut sotien jälkeen. Saunat yksi ja kaksi ovat olleet olemassa, mutta ensimmäinen lopetettiin jo 1960-luvulla ja toinen 1990-luvulla. Älkää kysykö, milloin nämä kaksi numeroimatonta sähkösaunaa on avattu.
Sunnuntai
Riikaan palaamme sunnuntaina. Kävelemme rautatieasemalta hotelliin. Matka ei ole pitkä, mutta kipeille jaloillemme trollikka olisi ollut huomattavasti parempi. Hotellin viereinen trollikkapysäkki on samalla pahamaineisen kirpputorin trollikkapysäkki.
Ei kirpputorilla meille mitään ole, mutta päätämme kuitenkin poiketa. Kirjakauppias esittelee minulle kirjojaan. Hän kaivaa syvältä varastoistaan rautatiekirjallisuutta. Valitettavasti minulla ei ole yhtään sellaista junan kompressoria, johon olisi ohjekirja tarjolla. Pettyneenä joutuu täti laittamaan työläästi etsimänsä kirjat takaisin piiloon.
Olemme jo astumassa portista kadulle kun huomaan wc:n. Otan kuvia (kirpputorilla kuvaaminen on kiellettyä) ja hetken miettimisen jälkeen päätän astua sisään.
Rakennus on pieni, kooltaan ehkä noin viisi kertaa kolme ja puoli metriä. Heti oven edessä on WC-emäntä luuttuamassa lattiaa. Hänellä ei ole omaa työpistettä, pelkkä istuin jos sitäkään.
Maksan 25 senttiä. Emäntä viittoo oikealle. Käännyn oikealle. Reilun Metrin levyissä tilassa näen vasemmalla lavuaarin ja edessä oviaukon. Oviaukosta vasemmalle on kulmassa kaksi pisuaaria. Niiden vieressä vasemmalla on eriö.
Menen pisuaarille ja hetken kuluttua seurakseni tuleekin kaksi miestä. Kyllä tähän kaksi miestä mahtuu samaan aikaan pissalle! Tulipa testattua.
Lähtiessäni pesen käsiäni tervasaippualla lavuaarin äärellä. Selitän emännälle, miten nämä yleiset wc:t ovat niin kiinnostavia eikä näitä meillä Suomessa enää ole. Emäntää ei kiinnosta vaan hän menee naisten osastolle luuttuamaan lattioita.
Tämä päivä kuluukin pääasiassa ostoksilla. Kirpputorin jälkeen panostamme kaupungin keskustoriin. Erik ostaa sukkia. Itse ostan saunateetä tuliaisiksi töihin. Keskustorilla syömme myös kevyen lounaan. Torin uzbekistanilainen ravintola on nostanut hintaansa, ja plov maksaa nykyisin neljä euroa. Uzbekistanilaisen ruoan kanssa kuuluisi juoda teetä, mutta täällä on tarjolla vain pussiteetä kertakäyttömukista. Kyytipojaksi tilaamme liettualaista kvassia.
Päivän ainoan kunnon ruoka-annoksen saamme georgialaisessa ravintolassa nimeltä Hačapuri. Täällä on tarjolla hyvä valikoima erilaisia georgialaisia pulloja. Pullokorit vievät ehkä puolet keittiön pinta-alasta. Kyllä näillä jano lähtee.
Illalla ajamme raitiovaunulla Alparsin hyvään saunaan Moskovan valtakadun varrelle (lue kokemukseni Alpars pirts Maskavas iela). Aibe-kaupasta satuin löytämään pullon Vanhan lähteen vettä Kaukasiasta. Pullon kyljessä mainitaan sen olevan Borjomin tyyppistä vettä. Tällainen valehtelu varmasti rikkoo georgialaisen kaivon tavaramerkkiä! Seuraavana aamuna matka alkaa kohti kotia. Ecolinesin bussi pysähtyy matkalla Pärnussa…